MAAILMASTA ‧ HYVINVOINTI ‧ 5.10.23
Abortus arte provocatus
Usein kun naisten kehollista itsemääräämisoikeutta kohennetaan, on monella yhtäkkiä mielipide asiaan. Abortin tehnyt Henna Vesisenaho kannustaa luottamaan kuitenkin vain siihen, mitä itse ajattelee.
Teksti: Sandra Järvenpää
Valokuvat: Henrietta Soininen
On 1960-luvun loppu, Tampereen tiiliset tehtaanpiiput eivät tupruta kuulaaseen syysilmaan enää niin myrkyllistä savua kuin vuosituhannen alussa.
Jotain on opittu: oksentelu ja jatkuva pääkipu eivät olleetkaan vain raskaana olevien heikkoutta, johtuneet pahoista hengistä tai tehdyistä synneistä, vaan ilmassa leijailevista hiukkasista.
Nyt lapset saavat syntyä puhtaampaan maailmaan, parempaan.
Mutta Helmi ei halua synnyttää tätä lasta, hänellä oli muita suunnitelmia. Hänen piti aloittaa tänä syksynä opinnot Hämeen Kosmetologikoulussa, alkaa ottaa vastuuta itsestään ja aikuistua. Ei kaksikymppisyyden pitänyt tarkoittaa vastuunottoa jostakusta toisesta, kokonaisesta ihmisestä. Ei hän ole siihen vielä valmis.
Helmiä ei oikeasti ollut olemassa.
Hänet on luotu havainnollistamaan sitä todellisuutta, jossa nuori, yllättäen raskaaksi tullut nainen joutui navigoimaan viime vuosituhannen loppupuoliskon Suomessa.
Sen sijaan Henna Vesisenaho, 23, on olemassa, ja hetken aikaa myös hänen vatsassaan kasvoi jotakin odottamatonta.
Tammikuussa vuonna 2021 Hennan aina päivälleen alkavat kuukautiset olivat neljä päivää myöhässä. Hän ehti vitsailla ystävälleen, että on varmaan raskaana, kunnes saman päivän iltana testitikkuun läsähti kaksi viivaa. Uudelle poikaystävälle piti kertoa puhelimitse, koska Henna asui vielä Kokkolassa ja poikaystävä Valkeakoskella.
“Muistan, että hoin mun kaverille että tämä ei ole hyvä juttu, ei ole hyvä hetki. Se oli mun ensimmäinen mielipide asiaan.”
Henna ja poikaystävä Jere kävivät molemmat vaihtoehdot rauhassa läpi ja päätyivät aborttiin. Lapsi olisi muuttanut asioita niin paljon, ja he olivat seurustelleet vasta kolme kuukautta. Vaikka päätös oli oikea, ei se ollut helppo.
“Hyvin vahvana nousi häpeä siitä, että olen tehnyt tällaisen päätöksen. Vaikka Jere oli koko ajan kaikessa mukana ja otti vastuuta, silti tuntui, että se oli enemmän naisen tunne. Se lapsi kasvaa hänen sisällään, tuntuu että se olisi enemmän naisen vika.”
Ehkäisyn pettämistä Henna ei ollut edes tajunnut hävetä, mutta toinen lausunnon antanut lääkäri piti siitä lopulta huolen.
Lääkäri kysyi, mitä Henna haluaa elämällään tehdä, ja silloin vielä historian opinnot oli haaveissa.
“Se onkin hyvä ala, virheistä tulisi oppia. Siitä puheen ollen, miten aiot olla jatkossa tulematta raskaaksi,” lääkäri muotoili kysymyksensä.
Hennan mukana vastaanotolle tullut äiti oli kommentista järkyttynyt.
Miksei Helmi mennyt silloin kysymään kemikaliosta jotakin ehkäisyä, kondomia tai pessaaria ehkä, olisihan hän voinut mennä. Mutta mitä he olisivat siellä ajatelleet. Ja joku olisi voinut nähdä.
Suomen laissa lukee, että sikiönlähdetyksen voi saada vain, jos raskaus uhkaa äidin terveyttä tai henkeä. Sellainen laki asetettiin runsas kymmenen vuotta sitten, vuonna 1950.
Mutta nyt on alettu keskustella lain muuttamisesta ja ehkäisytietoisuuden lisäämisestä, koska laittomien raskaudenkeskeytysten määrä on maassa valtava.
Kerrotaan yli 30 000 abortista ja kansallisesta häpeästä, ja asiasta on uutisoitu ulkomaita myöten. Yksi nainen sanoi radiossa, että on tehnyt itselleen 40 sikiönlähdetystä, kun kukaan ei ole neuvonut ehkäisyasioissa.
Moni vastustaa vapaata aborttia. Helmi tietää sen, koska ihmiset puhuvat siitä nyt koko ajan, muistavat mainita Raamatun ja Jumalan tahdon, ovat jopa huolissaan miesten vastuuntunnosta. Eilen televisiossa lääkäri kysyi toimittajalta, miltä tästä tuntuisi tehdä 37 pientä murhaa viikossa.
Ja kuitenkaan kukaan ei puhu siitä, miltä naisesta kaiken tämän keskellä tuntuu.
Helmi on niin täynnä tunteita, että hän pelkää minä hetkenä hyvänsä hajoavansa kappaleiksi ja kadottavansa itsensä jonnekin mukulakivien rakoihin.
Suru iski jouluna. Siihen asti Henna oli onnistunut pitämään itsensä kiireisenä, oli ollut uusi parisuhde, uusi paikkakunta ja uusi työpaikka, mutta rauhoittuminen perheen parissa nosti tunteen pintaan. Lisäksi yksi ystävä oli saanut lapsen ja vietti nyt ensimmäistä perhejoulua.
Henna muistaa, että hänelle tarjottiin psykologikäyntejä abortin jälkeen, mutta hän ei ottanut niitä vastaan. Hänellä oli oma tukiverkko, ja se tuntui pettämättömältä.
Joulukuussa Henna päätti kuitenkin puhua asiasta ensimmäistä kertaa muillekin kuin äidille, kumppanille ja kahdelle läheisimmälle ystävälle, ja julkaisi TikTok-videon.
“-- salailu ja yksinäisyyden tunne tästä asiasta on liian raskasta. En kadu mitään, oon vaan surullinen. Oon surullinen kun tiedän, että tää vois olla mun ekan lapsen eka joulu. Haluisin tietää etten ole yksin” Henna kirjoittaa videolla.
Eikä yksin onneksi enää tarvinnut olla.
Monet läheiset tulivat julkaisun jälkeen kertomaan, että olisivat halunneet olla tukena, jos olisivat tienneet. Videon myötä Henna sai myös paljon viestejä, joissa tuntemattomat ihmiset kertoivat omista kokemuksistaan.
“Moi <3 Mä näin juuri sun tekemän tiktokin abortista. Oli ihanaa nähdä miten paljon sait ihania viestejä. Itse päädyin samaan ratkaisuun viime lokakuussa. Asia on ollut monesta syystä erityisen rankka ja olisi ihanaa saada jutella jonkun saman kokeneen kanssa asiasta.”
Ja:
“- - Todella yksin olen ollut näiden ajatusten kanssa ja jotenkin syyttänyt itseäni että olen ainut maailmassa joka näin tekee.. Kiitos oikeesti niin paljon että otit asian puheeksi! <3”
Koska Helmi on terve, hän ei voi saada laillista sikiönlähdetystä.
Hän on kuullut, että jotkut ovat hakeneet apua Puolasta. Siellä on vapaa abortti, ja sosialistiset naisasialiikkeet ovat vahvoilla, ajattelevat naistovereiden olevan samanarvoisia miestovereiden kanssa.
Jos Helmi tulisi rikkaasta porvariperheestä, ratkaisu varmasti löytyisi ihan kotoakin. Jotkut lääkärit nimittäin tekevät abortteja lain ohitse. 600 markkaa (1 115 euroa), sen verran hän on kuullut että lääkärit pyytävät. Mutta hänelle, Amurin työläiskorttelin tytölle ainut vaihtoehto on enkelintekijä.
Aborteista kerrotaan paljon synkkiä tarinoita, ihan nykyajan Suomessakin. On kestämätöntä kipua, syyllistämistä ja nolaamista terveydenhuollon henkilökunnan puolelta ja puutteellisesti annettua informaatiota.
Henna kuitenkin kutsuu kokemustaan jopa positiiviseksi.
Sillä hän tarkoittaa sitä, että muut asiat elämässä asettuivat sen myötä oikeisiin mittasuhteisiin.
“Tuo on ollut heittämällä mun elämän isoin päätös. Sen jälkeen muiden päätösten tekeminen ei ole tuntunut enää niin isolta. Ja aina kun tulee vastoinkäymisiä tuntuu, että niistä selviää. Sitä on tullut rohkeammaksi asioiden kanssa.”
Henna on myös oppinut luottamaan omaan intuitioonsa ja siihen, mitä ajattelee asioista. Sitä hän toivoo myös muille samaan tilanteeseen joutuville.
“Mä haluaisin kannustaa siihen, että kuuntelee sitä mitä itse haluaa. Miettii, mikä sen oman mielipiteen taustalla on, ettei antaisi uskonnon tai omien vanhempien tai vallitsevan mielipiteen vaikuttaa.”
Mutta yhdestä ongelmakohdasta hän haluaa sanoa.
Odottavilta äideiltä, myös heiltä jotka keskeyttävät raskauden, otetaan verikokeet, joilla selvitetään tämän RhD-veriryhmä. Se on ihmisellä joko negatiivinen tai positiivinen. Jos odottavan veriryhmä on eri kuin sikiön, odottavan keho alkaa tuottaa vasta-ainetta.
Veriryhmien epäsopivuus aiheuttaa sikiölle tai vastasyntyneelle vaikean hemolyyttisen taudin riskin. Tauti on lievimmillään oireeton, mutta sen vaikein muoto voi hoitamattomana johtaa sikiön tai vastasyntyneen vammautumiseen tai kuolemaan.
Henna oli katsonut ennen hoitajan soittoaikaa OmaKannasta, että hänen RhD-arvonsa oli negatiivinen. Puhelimessa hoitaja kuitenkin väitti sen olevan positiivinen, eikä anti-D-immunoglobuliini-pistosta tarvittaisi. Henna joutui sanomaan kolmesti, ennen kun hoitaja suostui katsomaan tietoja.
Hups, puhelimesta kuului. Hoitovirhe olisi muuttanut Hennan “positiivisen” aborttikokemuksen heittämällä negatiiviseksi, koska hän tietää haluavansa äidiksi jonain päivänä. Kaiken lisäksi piikki piti käydä ottamassa Kokkolan sairaalan synnytysosastolla.
“Kuulin lasten itkua ja näin äitejä isojen mahojen kanssa. Se tuntui pahalle. Siinä ne teki typerästi.”
Helmi ei tiedä miten abortti hänelle suoritetaan. Televisiossa kerrottiin, että yhdelle tytölle pumpattiin ilmaa sisään. Tyttö kuoli, kun verisuoniston kautta sydämeen kulkeutui ilmatulppa.
Viinaa, tärpättiä, elohopeaa, yrttejä ja saippualiuosta, sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja ja kyniä – niitä kaikkia keinoja Helmi on kuullut enkelintekijöiden käyttävän.
Puolenpäivän jälkeen Helmi lähtee kotoa ja suuntaa äidin ohjeistamana kaupungin länsilaidalle, järven rannalla seisovaan puutaloon. Paljoa ei puhuta. Helmi käsketään keittiön pöydälle makaamaan, vieressä liedellä porisee keitto. Nainen käärii välineensä pyyhkeeseen, eikä Helmi näe, millä sikiö otetaan hänestä pois.
Ulkona aurinko on tullut esiin ja Helmi tuntee, miten alushousut kastuvat hiljalleen tihkuvasta verestä. Oranssi kissa kulkee venytellen Helmin vierellä, tehtaan piiput tupruttavat edelleen savua. Maailma oli jatkanut niin kuin ennenkin, vaikka Helmin sisällä kaikki muuttui.
Ensimmäisen pillerin, mifepristonin, Henna otti sairaanhoitajan kanssa. Lääke lisää kohdun supistusherkkyyttä ja pehmittää kohdunkaulaa. Kahden päivän kuluttua oli toisen lääkkeen, misoprostolin, aika. Neljä tablettia asetettiin emättimeen, ja niiden tehtävä on käynnistää tyhjennys.
Kokemus ei ollut niin kamala, mitä Henna oli internetin keskustelupalstoilta lukenut. Hetken hän yritti olla ilman kipulääkkeitä mutta päätti kuitenkin ottaa.
Ystävä oli matkustanut Tampereelta Kokkolaan auttamaan muutossa.
“Mä makasin mun kumppanin kainalossa sängyllä ja hän silitteli mua. Ystävä pakkasi samalla mun pientä yksiötä muuttolaatikoihin.”
Sellainenkin abortti voi olla.
Sen saaminen ja läpikäyminen oli helpompaa Hennalle kuin kuvitteelliselle Helmille, ja syyskuussa uuden aborttilain myötä se helpottui taas hieman.
Uuden lain keskeisimmät muutokset ovat, että ennen viikkoa 12 raskauden voi keskeyttää omasta pyynnöstä, eikä kahden lääkärin lausuntoa enää tarvita. Keskeytystä ei tarvitse myöskään enää perustella.
Aborttia toivovat voivat jatkossa olla yhteydessä suoraan sinne terveydenhuollon yksikköön, jossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään, siis omaan terveysasemaan, opiskeluterveydenhuoltoon tai nuoriso- tai ehkäisyneuvolaan. Arvellaan, että lakimuutos nopeuttaa hoitoonpääsyä ja lisää aborttia hakevien itsemääräämisoikeutta.
Uuteen lakiin on myös kirjattu, että aborttia pyytävällä, sitä harkitsevalla ja toisella vanhemmalla on oikeus tarvitsemaansa psykososiaaliseen tukeen.
Hennan mielestä aborttikeskustelu vilkastui pian sen jälkeen kun hän teki abortin. Kun lakia alettiin taas muuttaa ja aiheesta puhuttiin uutisissa, ihmiset ryhtyivät melko kepeästikin kertomaan omia mielipiteitään.
“Koska kukaan ei ikinä oleta, että joku siinä sun ympärillä olisi tehnyt abortin.”
Kerran kun Henna istui työkavereiden kanssa, yksi heistä kertoi kuulleensa, että moni abortin tehnyt katuu päätöstään. Ymmärrän kyllä miksi muut tekevät, mutta itse en ikinä tekisi, hän oli todennut. Työkaverit menivät hiljaiseksi kun Henna sanoi, ettei ole katunut omaa päätöstään hetkeäkään.
“Nyt kun olen enemmän sinut sen asian kanssa, niin muiden mielipiteet ei enää satuta.”
Henna myös huomasi, että kun eri tavalla ajattelevan työkaverin kanssa alkoi keskustella, yhtäkkiä suhtautuminen muuttuikin positiivisemmaksi.
“Vihaan ei voi vastata vihalla, siitä ei synny mitään. Mutta jos mä voin kuunnella heidän mielipiteensä, niin voikin käydä niin, että se mielipide muuttuu vähän.”
Juttua varten on haastateltu Itä-Suomen yliopiston sosiologian professoria Ilpo Héleniä, joka on tutkinut väitöskirjassaan suomalaista aborttilainsäädäntöä.
Lisäksi jutun teossa on hyödynnetty sekä Ylen Elävän Arkiston 1960-luvun aborttikeskustelusta kertovia artikkeleita ja pätkiä että Museoviraston arkistokuvia 60-luvulta.
Tässä jutussa naisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on kohtu.