top of page
boomer9.jpeg

Boomerin pyhäpuku – isomummun vaatekaapilla

Toimittaja:  Zaida Harikko
Valokuvat:  Mari Mäntynen
Tyyli:  Lumi Björn
Malli:  Jianpeng Teng

Vastuullista uutta vaatetta ei ole olemassakaan. Vuosia kestäneen ylikuluttami­sen jälkeen se on epämiellyttävä totuus, jolta ei voi enää sulkea silmiään. Kestäviä valintoja suosivalle muodinjanoiselle seuraava tyylikokeilu voi löytyä kauppa­keskustakin lähempää – oman isovanhemman vaatekaapilta.

Avaan ensimmäisen vaatekaapin fammoni eteisessä. Fam­mo, eli isäni äiti, on syntynyt vuonna 1945 ja vaikuttaa siltä, että hän on säästänyt suurin piirtein jokaisen koskaan omis­tamansa vaatekappaleen. Sodanjälkeinen lapsuus oli niukkaa ja kaapissa roikkui vain muutama mekko. Samat vaatteet palvelivat koulussa ja pihaleikeissä, ja ne korjattiin tarpeen tullen. Uudet kengät saattoi saada joulujuhlaan, mutta sekin johtui vain siitä, että edellis­vuoden kengät eivät mahtuneet jalkaan. Uuden vaatteen saaminen oli juhlahetki, jota muisteltiin pitkään. Nyt päälleni vyöryy kymmeniä takkeja, kenkäpareja ja hattuja.

Omassakin kaapissani roikkuu, makaa ja myttyyntyy satoja vaatekap­paleita. On erilaisia vaihtoehtoja arkeen ja juhlaan, palaveriin ja mökille, mutta silti ostohaluja syttyy jatkuvasti. Ostan lähes viikoittain jotain uutta, vaikkakin käytettynä. Kirppisappit laulavat ja mallailen UFFilla päälleni trendikästä vaatetta, joka ei edes sovi tyyliini.
 

Seuraan trende­jä, somevaikuttajia ja elämää ympärilläni. Inspiroidun, mutta toisinaan materian paljous myös tukahduttaa. Muodin hidastaminen ja jatkuvas­ta kuluttamisesta irrottautuminen ovat nousevia trendejä, joihin otan mielelläni osaa. Haluan selvittää, mitä voimme ottaa menneiltä suku­polvilta mukanamme tulevaan ja mitä jättää suosiolla menneisyyteen.

boomer-sislu.jpeg
boomer8.jpeg
Ostamisen iloa, mutta minkä kustannuksella?

Fammo kertoo norkoilleensa lapsena ompelukoneen vieressä, kun äiti ompeli hänelle vadelmanpunaista leninkiä ja kir­jaili jotain sen rintaan. Vaatteet valmis­tettiin itse, koska se oli yhden aikuisen ja kolmen lapsen huushollissa taloudelli­nen välttämättömyys. Helsingissä oli kol­me paikkaa, josta vaatteita oli ylipäätään mahdollista ostaa: Stockmann, HOK ja Pu­keva Kauppa­-Keskus.

Myytävät vaatteet olivat pitkään lähinnä Suomessa valmis­tettuja ja ne tehtiin vahvasta nailonista tai luonnonmateriaaleista, kuten villasta ja puuvillasta. Kankaiden tuli olla kestä­viä, jotta ne säilyisivät käytössä pitkään. Hiljalleen Suomeen alettiin tuoda vaat­teita myös ulkomailta, mutta se oli vasta alkua vaateteollisuuden muutokselle, joka johtaisi pikamuodin syntymään.

Itse elän nuoruuttani Helsingissä, jo­ka on pullollaan ostosmahdollisuuksia ai­na kauppakeskuksista netin rajattomaan tarjontaan. Olemme tilanteessa, jossa suurin osa käyttämistämme tekstiileis­tä tuotetaan kehitysmaissa epäeettisissä työolosuhteissa.

boomer2.jpeg
boomer4.jpeg

Pikamuoti on tuttu käsite, mutta sen todellinen merkitys saattaa olla epäselvempi. Pikamuodin tunnusmerk­kejä ovat halpa hinta, tiuhaan vaihtuvat mallistot ja tavaran nopea kierto. Ympä­ristöhaitat aiheutuvat vaateteollisuuden kemikaalipäästöistä sekä siitä, että vaat­teita tuotetaan yli tarpeen, jolloin osa niistä päätyy jätteeksi jopa käyttämät­tömänä.

Negatiivisia vaikutuksia ympä­ristölle tuottaa myös se, että vaatteiden käyttöikä on heikon laadun ja vaihtuvien trendien takia lyhyt. Tekstiiliteollisuus tuottaa maailmaan yhtä paljon hiilidiok­sidipäästöjä kuin lentäminen ja rahtilai­vat yhteensä. Moni saattaa vältellä ostamasta vaat­teita esimerkiksi H&M:stä tai Gina Tri­cotista, mutta tilata samaan aikaan vaatteita SHEINin kaltaisista aasialai­sista pikamuotiverkkokaupoista. Poh­joismaiset pikamuotiketjut ovat kulutta­ japaineiden takia pakotettuja tekemään edes jonkinlaisia vastuullisuustavoittei­ta, joten ne ovat kenties kahdesta pahas­ta parempi.

Verkkokauppojen ongelma on itse vaatteiden aiheuttamien ympä­ristöongelmien lisäksi se, että ympäri maailmaa kuljetettavat verkkokauppa­ tilaukset kuluttavat polttoainetta. Esi­merkiksi Zalandolta tilatuista tuotteista jopa puolet palautetaan sovituksen jäl­keen. Kun ostosten tekoon valitsee mah­dollisuuksien mukaan kivijalkakaupan, hutiostosten määrä vähenee ja vaatteen laadusta saa paremman käsityksen en­ nen ostopäätöstä.

Monet vaatekaupat käyttävät mainon­nassaan ilmauksia, kuten ”kestävä” (sustainable) tai ”vihreä valinta”. Väitteisiin ei valitettavasti voi luottaa sokeasti. Näiden termien hyödyntämistä markkinoinnis­sa heppoisin perustein kutsutaan viher­pesuksi. Jos esimerkiksi kenkien pohjat valmistetaan merien muovipulloista ja loput osat kuten ennenkin, suurta muu­tosta vastuullisuuden eteen ei ole tapahtunut. Huonosti hoidetut asiat jäävät vies­tinnässä pimentoon, kun yritys ratsastaa yhden osa­-alueen parannuksella. Vaikka toinen brändi voisi toimia toista vastuullisemmin, vastuullista uutta vaatetta ei ole olemassakaan.

boomer6.jpeg
boomer5.jpeg
Etsimmekö trendejä väärästä paikasta?
 

Yläkerran vaatekaapista fammo kaivaa esiin toinen toistaan upeampia takkeja. Oranssi nah­katakki on hänen appiukkonsa vanha ja sen hi­haa koristaa automerkki Dodgen logo. Sähkönsi­nisen jakun ja samanvärisen hameen tunnistan fammon juhlapukeutumisesta vuosien varrelta. Hän kertoo asun olevan peräisin ajalta, jolloin hän käveli muotinäytöksissä ja sai palkkion vaat­teina.

Ruuhkavuosien keskellä vaatekaapin uu­distaminen oli kaivattua luksusta, johon ei ai­kaisemmin ollut ollut varaa. Kun lainaan jakkua kuvauksia varten, fammo joutuu pohtimaan uu­destaan, mitä pukee ystävättärensä syntymäpäi­ville sunnuntaina. Sama asu kun on palvellut ra­kastettuna pyhäpukuna jo vuosikymmenten ajan.

Isovanhempien ja muiden sukulaisten vaate­kaapit ovat aarreaittoja, sillä nykyhetken muoti lainaa ominaisuuksia menneiden vuosikymmen­ten pukeutumisesta. Nykypukeutumisessa on jo vuosia otettu vaikutteita kasari­ -ja ysärimuodista sekä viimeisimpänä myös 2000-­luvun alun hiteis­tä. Meitä vanhemmat ovat eläneet kaikilla näillä vuosikymmenillä, joten heidän varastoistaan löy­tyy suurella todennäköisyydellä jälleen ajankoh­taisia farkkuja, takkeja ja asusteita.

Huokaisen ihastuksesta, kun fammo nostaa kaapista beigen värisen trenssin. Se on vaatteena ikivihreä ja nyt myös huipputrendikäs. Ihastelen takkia ja kuu­len yllätyksekseni, että saan ottaa sen käyttööni. Tällä kertaa ilo uudesta vaatteesta on erilainen, sillä tunnen sen menneen elämän minulle rak­kaan ihmisen matkassa. Päälleen ei tietenkään tarvitse pukea mitä tahansa mummon tai papan kaapista löytynyt­tä, vaan vaatteiden tulee sopia omaan tyyliin. Pukeutumisen tutkimuksessa määriteltyjä syitä pukeutumiselle ovat suojautuminen ja lämpimänä pysyminen, mutta myös koristautuminen ja identiteetin ilmaisu. Saattaa kuulostaa oudol­ta, mutta oman tyylin löytäminen jos mikä on ympäristöteko. Kun tietää, millaisissa vaatteissa viihtyy, hutiostosten määrä pienenee.

Harki­tummat ostopäätökset taas johtavat siihen, että kotiin tuodut vaatteet saavat enemmän käyttökertoja ja uusille vaatteille tulee harvemmin tarvetta. Oman tyylin löytämiseen auttaa esi­ merkiksi omien lempivaatteiden tai tallennettu­jen inspiraatiokuvien tarkastelu: Mitkä elemen­tit näissä vaatekappaleissa toistuvat? Millaisia vaatteita päädyn pukemaan päälleni uudelleen ja uudelleen?

boomer10.jpeg
Miltä näyttää pukeutumisen tulevaisuus?

Olen perehtynyt fammoni kertomusten kaut­ta pukeutumisen ja kuluttamisen historiaan, mutta tulevaisuus mietityttää. Päätän soittaa Marleena Ahoselle, joka työskentelee kierto­ talousasiantuntijana tulevaisuustaloksikin kut­sutulla Sitralla. Hänen mukaansa kiinnostavin muutos pukeutumisessa on se, että vaate on tule­vaisuudessa yhä enenevissä määrin palvelu. Kun vaatteita ei myydä suoraan kuluttajille, vaan lai­nataan ja vuokrataan, niistä saadaan mahdolli­simman paljon hyötyä irti.

Suomessa toimii jo paljon vaatelainaamoja, jotka lainaavat vaatteita ja asusteita arkeen ja juhlaan. Vaikka arkivaatteiden lainaaminen tun­tuisi vielä kaukaiselta, lainaamista kannattaa harkita esimerkiksi vanhojentanssimekon tai penkkariasun kohdalla. Lainatessa vaatteen saa käyttöönsä tarvittavaksi ajaksi ja rahan lisäk­si säästyy eteenpäin myymisen vaivalta. Olisi hienoa, jos vaatteita voisi joskus lainata, kuten olemme jo pitkään lainanneet kirjoja kirjastosta. Laajempaa saatavuutta odotellessa yksilöt voivat perustaa jaettuja vaatekaappeja esimerkiksi si­sarusten, vanhempien, kumppanin tai lähellä asuvien ystävien kanssa.

Keskustelusta Ahosen kanssa jää toiveikas fiilis. Sitran kokoamassa tuoreessa Kiertotalou­den kiinnostavimmat 2.1 ­listauksessa nähdään jo esimerkkejä edelläkävijäyrityksistä, jotka lu­nastavat valmistamiaan tekstiilejä takaisin uusiokäyttöön ja myyvät käyttöoikeuksia vaattei­den omistamisen sijaan. Tämä on tervetullut muutos yritysten perinteiseen tavoitteeseen myydä tuotteitaan kuluttajille mahdollisimman paljon. Johtopäätöksemme Ahosen kanssa ovat yhteisiä: tuotteen kauppaan jättäminen on aina parempi vaihtoehto kuin sen kotiinvieminen. Ekologisin vaate on aina se, jonka jo omistat ja jonka puet päällesi rakkaudella uudelleen ja uudelleen.

Olen jo tovin etsinyt mekkoa iltapukujuhliin, jollaisissa käyn parhaimmillaankin vain joka toi­nen vuosi. Vierailu fammolassa palauttaa mi­nut maan pinnalle ja totean, että viimekertainen mekko ajaa varmasti asiansa uudelleen. Vaikka fammo ei juuri piittaa ekologisuudesta, hänen tapansa suhtautua pukeutumiseen on ympäris­tön kannalta esimerkillinen. Hän käyttää samaa pyhäpukua vuosikymmenestä toiseen ja ottaa uudet sukat käyttöön vasta, kun edelliset on puh­kikulutettu ja kolme kertaa parsittu.

Fammon vaatekaapilla olen oppinut sen, että vanhoissa vaatteissa piilee laatu, mutta myös moni nyky­hetken trendeistä. Kun väistämätön uutuuden kaipuu iskee, ratkaisu voi löytyä läheltä – ja sa­malla yllättävän kaukaa menneisyydestä. 

boomer7.jpeg
boomer9.jpeg
Vinkit vastuullisempaan pukeutumiseen

• Järjestä vaatteidenvaihtotalkoot kavereiden kanssa. Kaikki tuovat vaihdettavaksi jotain, mikä ei itsellä saa enää käyttöä. Raha ei liiku, mutta vaatteet saavat uuden elämän!

• Entä jos kaikkea ei tarvitsisikaan omistaa? Jos perheessäsi annetaan joululahjoja, vaatelainaamon jäsenyys on ekologinen ja iloa tuova lahjatoive.

• Kun et enää käytä omistamaasi vaatetta, paras tapa varmistaa sen jatkokäyttö on antaa tai myydä se suoraan seuraavalle käyttäjilleen. Vaatteiden myynnistä saat myös lisätienestiä!

• Jos asuinpaikkakunnallasi ei ole kirpputoreja, kannattaa tutustua netissä toimiviin second hand -alustoihin. Esimerkiksi Zadaa- ja Tise- appit tarjoavat trendikkäitä second hand -vaatteita suoraan kuluttajalta kuluttajalle.

• Kohtele kaikkia vaatteitasi kuin lempivaatteitasi: korjaa ja huolla niitä tarpeen vaatiessa! Tutustu esim. verkon välityksellä toimivaan korjauspalvelu Menddieen, joka antaa farkkujesi elämälle jatkoaikaa.

Julkaistu 1.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2021-lehdessä.

bottom of page