Boomerin pyhäpuku – isomummun vaatekaapilla
Toimittaja: Zaida Harikko
Valokuvat: Mari Mäntynen
Tyyli: Lumi Björn
Malli: Jianpeng Teng
Vastuullista uutta vaatetta ei ole olemassakaan. Vuosia kestäneen ylikuluttamisen jälkeen se on epämiellyttävä totuus, jolta ei voi enää sulkea silmiään. Kestäviä valintoja suosivalle muodinjanoiselle seuraava tyylikokeilu voi löytyä kauppakeskustakin lähempää – oman isovanhemman vaatekaapilta.
Avaan ensimmäisen vaatekaapin fammoni eteisessä. Fammo, eli isäni äiti, on syntynyt vuonna 1945 ja vaikuttaa siltä, että hän on säästänyt suurin piirtein jokaisen koskaan omistamansa vaatekappaleen. Sodanjälkeinen lapsuus oli niukkaa ja kaapissa roikkui vain muutama mekko. Samat vaatteet palvelivat koulussa ja pihaleikeissä, ja ne korjattiin tarpeen tullen. Uudet kengät saattoi saada joulujuhlaan, mutta sekin johtui vain siitä, että edellisvuoden kengät eivät mahtuneet jalkaan. Uuden vaatteen saaminen oli juhlahetki, jota muisteltiin pitkään. Nyt päälleni vyöryy kymmeniä takkeja, kenkäpareja ja hattuja.
Omassakin kaapissani roikkuu, makaa ja myttyyntyy satoja vaatekappaleita. On erilaisia vaihtoehtoja arkeen ja juhlaan, palaveriin ja mökille, mutta silti ostohaluja syttyy jatkuvasti. Ostan lähes viikoittain jotain uutta, vaikkakin käytettynä. Kirppisappit laulavat ja mallailen UFFilla päälleni trendikästä vaatetta, joka ei edes sovi tyyliini.
Seuraan trendejä, somevaikuttajia ja elämää ympärilläni. Inspiroidun, mutta toisinaan materian paljous myös tukahduttaa. Muodin hidastaminen ja jatkuvasta kuluttamisesta irrottautuminen ovat nousevia trendejä, joihin otan mielelläni osaa. Haluan selvittää, mitä voimme ottaa menneiltä sukupolvilta mukanamme tulevaan ja mitä jättää suosiolla menneisyyteen.
Ostamisen iloa, mutta minkä kustannuksella?
Fammo kertoo norkoilleensa lapsena ompelukoneen vieressä, kun äiti ompeli hänelle vadelmanpunaista leninkiä ja kirjaili jotain sen rintaan. Vaatteet valmistettiin itse, koska se oli yhden aikuisen ja kolmen lapsen huushollissa taloudellinen välttämättömyys. Helsingissä oli kolme paikkaa, josta vaatteita oli ylipäätään mahdollista ostaa: Stockmann, HOK ja Pukeva Kauppa-Keskus.
Myytävät vaatteet olivat pitkään lähinnä Suomessa valmistettuja ja ne tehtiin vahvasta nailonista tai luonnonmateriaaleista, kuten villasta ja puuvillasta. Kankaiden tuli olla kestäviä, jotta ne säilyisivät käytössä pitkään. Hiljalleen Suomeen alettiin tuoda vaatteita myös ulkomailta, mutta se oli vasta alkua vaateteollisuuden muutokselle, joka johtaisi pikamuodin syntymään.
Itse elän nuoruuttani Helsingissä, joka on pullollaan ostosmahdollisuuksia aina kauppakeskuksista netin rajattomaan tarjontaan. Olemme tilanteessa, jossa suurin osa käyttämistämme tekstiileistä tuotetaan kehitysmaissa epäeettisissä työolosuhteissa.
Pikamuoti on tuttu käsite, mutta sen todellinen merkitys saattaa olla epäselvempi. Pikamuodin tunnusmerkkejä ovat halpa hinta, tiuhaan vaihtuvat mallistot ja tavaran nopea kierto. Ympäristöhaitat aiheutuvat vaateteollisuuden kemikaalipäästöistä sekä siitä, että vaatteita tuotetaan yli tarpeen, jolloin osa niistä päätyy jätteeksi jopa käyttämättömänä.
Negatiivisia vaikutuksia ympäristölle tuottaa myös se, että vaatteiden käyttöikä on heikon laadun ja vaihtuvien trendien takia lyhyt. Tekstiiliteollisuus tuottaa maailmaan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin lentäminen ja rahtilaivat yhteensä. Moni saattaa vältellä ostamasta vaatteita esimerkiksi H&M:stä tai Gina Tricotista, mutta tilata samaan aikaan vaatteita SHEINin kaltaisista aasialaisista pikamuotiverkkokaupoista. Pohjoismaiset pikamuotiketjut ovat kulutta japaineiden takia pakotettuja tekemään edes jonkinlaisia vastuullisuustavoitteita, joten ne ovat kenties kahdesta pahasta parempi.
Verkkokauppojen ongelma on itse vaatteiden aiheuttamien ympäristöongelmien lisäksi se, että ympäri maailmaa kuljetettavat verkkokauppa tilaukset kuluttavat polttoainetta. Esimerkiksi Zalandolta tilatuista tuotteista jopa puolet palautetaan sovituksen jälkeen. Kun ostosten tekoon valitsee mahdollisuuksien mukaan kivijalkakaupan, hutiostosten määrä vähenee ja vaatteen laadusta saa paremman käsityksen en nen ostopäätöstä.
Monet vaatekaupat käyttävät mainonnassaan ilmauksia, kuten ”kestävä” (sustainable) tai ”vihreä valinta”. Väitteisiin ei valitettavasti voi luottaa sokeasti. Näiden termien hyödyntämistä markkinoinnissa heppoisin perustein kutsutaan viherpesuksi. Jos esimerkiksi kenkien pohjat valmistetaan merien muovipulloista ja loput osat kuten ennenkin, suurta muutosta vastuullisuuden eteen ei ole tapahtunut. Huonosti hoidetut asiat jäävät viestinnässä pimentoon, kun yritys ratsastaa yhden osa-alueen parannuksella. Vaikka toinen brändi voisi toimia toista vastuullisemmin, vastuullista uutta vaatetta ei ole olemassakaan.
Etsimmekö trendejä väärästä paikasta?
Yläkerran vaatekaapista fammo kaivaa esiin toinen toistaan upeampia takkeja. Oranssi nahkatakki on hänen appiukkonsa vanha ja sen hihaa koristaa automerkki Dodgen logo. Sähkönsinisen jakun ja samanvärisen hameen tunnistan fammon juhlapukeutumisesta vuosien varrelta. Hän kertoo asun olevan peräisin ajalta, jolloin hän käveli muotinäytöksissä ja sai palkkion vaatteina.
Ruuhkavuosien keskellä vaatekaapin uudistaminen oli kaivattua luksusta, johon ei aikaisemmin ollut ollut varaa. Kun lainaan jakkua kuvauksia varten, fammo joutuu pohtimaan uudestaan, mitä pukee ystävättärensä syntymäpäiville sunnuntaina. Sama asu kun on palvellut rakastettuna pyhäpukuna jo vuosikymmenten ajan.
Isovanhempien ja muiden sukulaisten vaatekaapit ovat aarreaittoja, sillä nykyhetken muoti lainaa ominaisuuksia menneiden vuosikymmenten pukeutumisesta. Nykypukeutumisessa on jo vuosia otettu vaikutteita kasari -ja ysärimuodista sekä viimeisimpänä myös 2000-luvun alun hiteistä. Meitä vanhemmat ovat eläneet kaikilla näillä vuosikymmenillä, joten heidän varastoistaan löytyy suurella todennäköisyydellä jälleen ajankohtaisia farkkuja, takkeja ja asusteita.
Huokaisen ihastuksesta, kun fammo nostaa kaapista beigen värisen trenssin. Se on vaatteena ikivihreä ja nyt myös huipputrendikäs. Ihastelen takkia ja kuulen yllätyksekseni, että saan ottaa sen käyttööni. Tällä kertaa ilo uudesta vaatteesta on erilainen, sillä tunnen sen menneen elämän minulle rakkaan ihmisen matkassa. Päälleen ei tietenkään tarvitse pukea mitä tahansa mummon tai papan kaapista löytynyttä, vaan vaatteiden tulee sopia omaan tyyliin. Pukeutumisen tutkimuksessa määriteltyjä syitä pukeutumiselle ovat suojautuminen ja lämpimänä pysyminen, mutta myös koristautuminen ja identiteetin ilmaisu. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta oman tyylin löytäminen jos mikä on ympäristöteko. Kun tietää, millaisissa vaatteissa viihtyy, hutiostosten määrä pienenee.
Harkitummat ostopäätökset taas johtavat siihen, että kotiin tuodut vaatteet saavat enemmän käyttökertoja ja uusille vaatteille tulee harvemmin tarvetta. Oman tyylin löytämiseen auttaa esi merkiksi omien lempivaatteiden tai tallennettujen inspiraatiokuvien tarkastelu: Mitkä elementit näissä vaatekappaleissa toistuvat? Millaisia vaatteita päädyn pukemaan päälleni uudelleen ja uudelleen?
Miltä näyttää pukeutumisen tulevaisuus?
Olen perehtynyt fammoni kertomusten kautta pukeutumisen ja kuluttamisen historiaan, mutta tulevaisuus mietityttää. Päätän soittaa Marleena Ahoselle, joka työskentelee kierto talousasiantuntijana tulevaisuustaloksikin kutsutulla Sitralla. Hänen mukaansa kiinnostavin muutos pukeutumisessa on se, että vaate on tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin palvelu. Kun vaatteita ei myydä suoraan kuluttajille, vaan lainataan ja vuokrataan, niistä saadaan mahdollisimman paljon hyötyä irti.
Suomessa toimii jo paljon vaatelainaamoja, jotka lainaavat vaatteita ja asusteita arkeen ja juhlaan. Vaikka arkivaatteiden lainaaminen tuntuisi vielä kaukaiselta, lainaamista kannattaa harkita esimerkiksi vanhojentanssimekon tai penkkariasun kohdalla. Lainatessa vaatteen saa käyttöönsä tarvittavaksi ajaksi ja rahan lisäksi säästyy eteenpäin myymisen vaivalta. Olisi hienoa, jos vaatteita voisi joskus lainata, kuten olemme jo pitkään lainanneet kirjoja kirjastosta. Laajempaa saatavuutta odotellessa yksilöt voivat perustaa jaettuja vaatekaappeja esimerkiksi sisarusten, vanhempien, kumppanin tai lähellä asuvien ystävien kanssa.
Keskustelusta Ahosen kanssa jää toiveikas fiilis. Sitran kokoamassa tuoreessa Kiertotalouden kiinnostavimmat 2.1 listauksessa nähdään jo esimerkkejä edelläkävijäyrityksistä, jotka lunastavat valmistamiaan tekstiilejä takaisin uusiokäyttöön ja myyvät käyttöoikeuksia vaatteiden omistamisen sijaan. Tämä on tervetullut muutos yritysten perinteiseen tavoitteeseen myydä tuotteitaan kuluttajille mahdollisimman paljon. Johtopäätöksemme Ahosen kanssa ovat yhteisiä: tuotteen kauppaan jättäminen on aina parempi vaihtoehto kuin sen kotiinvieminen. Ekologisin vaate on aina se, jonka jo omistat ja jonka puet päällesi rakkaudella uudelleen ja uudelleen.
Olen jo tovin etsinyt mekkoa iltapukujuhliin, jollaisissa käyn parhaimmillaankin vain joka toinen vuosi. Vierailu fammolassa palauttaa minut maan pinnalle ja totean, että viimekertainen mekko ajaa varmasti asiansa uudelleen. Vaikka fammo ei juuri piittaa ekologisuudesta, hänen tapansa suhtautua pukeutumiseen on ympäristön kannalta esimerkillinen. Hän käyttää samaa pyhäpukua vuosikymmenestä toiseen ja ottaa uudet sukat käyttöön vasta, kun edelliset on puhkikulutettu ja kolme kertaa parsittu.
Fammon vaatekaapilla olen oppinut sen, että vanhoissa vaatteissa piilee laatu, mutta myös moni nykyhetken trendeistä. Kun väistämätön uutuuden kaipuu iskee, ratkaisu voi löytyä läheltä – ja samalla yllättävän kaukaa menneisyydestä.
Vinkit vastuullisempaan pukeutumiseen
• Järjestä vaatteidenvaihtotalkoot kavereiden kanssa. Kaikki tuovat vaihdettavaksi jotain, mikä ei itsellä saa enää käyttöä. Raha ei liiku, mutta vaatteet saavat uuden elämän!
• Entä jos kaikkea ei tarvitsisikaan omistaa? Jos perheessäsi annetaan joululahjoja, vaatelainaamon jäsenyys on ekologinen ja iloa tuova lahjatoive.
• Kun et enää käytä omistamaasi vaatetta, paras tapa varmistaa sen jatkokäyttö on antaa tai myydä se suoraan seuraavalle käyttäjilleen. Vaatteiden myynnistä saat myös lisätienestiä!
• Jos asuinpaikkakunnallasi ei ole kirpputoreja, kannattaa tutustua netissä toimiviin second hand -alustoihin. Esimerkiksi Zadaa- ja Tise- appit tarjoavat trendikkäitä second hand -vaatteita suoraan kuluttajalta kuluttajalle.
• Kohtele kaikkia vaatteitasi kuin lempivaatteitasi: korjaa ja huolla niitä tarpeen vaatiessa! Tutustu esim. verkon välityksellä toimivaan korjauspalvelu Menddieen, joka antaa farkkujesi elämälle jatkoaikaa.
Julkaistu 1.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2021-lehdessä.