Teksti: Iida Sofia Hirvonen
Valokuvat: Mari Mäntynen
Kumi käryää ja kerosiini haisee kun Mikkeli Stunt Riders viettää saturday joyridejaan.
MAAILMASTA ‧ ILMIÖT
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Mikkelissä
Jäljet johdattavat perille.
Asvaltin pintaa koristavat tummanharmaat pyörteinä toisiinsa kietoutuvat rinkulat, jotka ovat tulleet moottoripyörällä kikkailusta. Eteläsavolaisen teollisuusalueen siimekseen kantautuu kiihdytyksen ääni.
Parkkipaikalle on kokoontunut parikymppisiä moottoripyöräilijöitä ajovaatteissaan. Suurin osa heistä kuuluu Mikkeli Stunt Ridersiin, paikalliseen tiimiin. Lajin nimi on stunttimoottoripyöräilly, ja siinä keskitytään temppuiluun.
“Siinä on vain mielikuvitus rajana. Tässä on kyse tasapainottelusta. Yritetään tasapainotella mahollisimman vaikeella ja näyttävällä tavalla.”
“Jos sen ny haluis sellai sanoo. Ei se ihan nii mee.”
“No aika lailla.”
Wiljami Kanerva panee kypärän päähän ja näyttää sen, mitä on vaikea sanoittaa. Pian hän tekee combo-tempun, joka yhdistää takarenkaan varaan nousemisen ja jalan nostamisen ilmaan. Mitä korkeammalle eturenkaan nostaa, sitä kovemmaksi kaatumisen riski kasvaa.
Porukka kutsuu lauantaisia kokoontumisiaan saturday joyrideiksi. Tapaamisissa harjoitellaan temppuja, hengaillaan ja valmistaudutaan miitteihin tai kilpailuihin. Porukasta neljä harrastaa stunttiajoa kilpailutasolla.
Stunttimoottoripyöräily vaatii erityistä kehonhallintaa. Wiljami Kanerva kertoo, että ajotaitoa kehitetään yksinomaan ajamalla.
“Tavoitteet on asetettu mahdollisimman korkealle.”
Wiljami Kanerva on 18-vuotias ja asuu Mikkelissä. Hän työskentelee lähihoitajana ja opiskelee ensihoitajaksi. Ajoneuvoilla temppuilu on vetänyt Kanervaa puoleensa niin kauan kuin hän muistaa.
“Ikinä en oo osannu ajaa millään vehkeellä normaalisti”, Kanerva naurahtaa.
Muutkin kuskit ovat nousseet pyörän selkään pienenä. Mopolla on ajettu jopa alle kymmenvuotiaina kesämökillä.
“Sitä on aina odottanut, että on vuoden vanhempi ja lähempänä moottoripyöräajokorttia.”
Käsissä ja maassa näkyy kypäriä sekä avattuja Nocco- ja Red Bull -tölkkejä. Porukka kokoontuu parkkipaikalle harjoittelemaan ensilumeen asti. Yksi kypäristä on koristeltu liekehtivällä pääkallon kuvalla. Eräässä pyörässä lukee 666.
Hurja kuvasto kuuluu stunttiajoon, koska kyseessä on vaarallinen laji.
Ikinä en oo osannu ajaa millään vehkeellä normaalisti.
Stunttimoottoripyöräilyn juuret ovat autoilla ja moottoripyörillä tehtyjen kiihdytysajojen perinteessä.
Sotaveteraanit alkoivat järjestää kiihdytysajoja Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. 1980-luvulla pyöristä tuli kevyempiä, mikä teki esimerkiksi wheeliestä (takapyörän varaan nousemisesta) tai stoppieista (etupyörän varassa tasapainottelusta) helpompaa.
1990-luvun lopulla stunttiajaminen oli jo kehittynyt omaksi lajikseen ja kuskit alkoivat perustaa omia tiimejä. Ajoista kuvattiin elokuvia ja järjestettiin omia kisoja. Laji herätti yleisesti ottaen pahennusta, ja mediassa puhuttiin lähinnä lajiin liittyvistä vaaroista ja ongelmista.
Stunttiajaminen on viime vuosina jälleen kasvattanut suosiotaan. Suomessa lajin ensimmäiset kisat järjestettiin vasta kesällä 2022. Stuntfest Suomi -tapahtuma järjestettiin Porin raviradalla, ja myös Mikkeli Stunt Riders osallistui kisoihin.
“Tavoitteemme on saada mahdollisimman paljon näkyvyyttä.”
Sitä tavoitellaan kisojen lisäksi myös TikTokissa ja Instagramissa. Stunttikuskit kuvaavat toistensa tempuista videoita ja valokuvia itse. Nytkin kännykät otetaan esille lähes aina, kun joku kuskeista valmistautuu temppuun.
Mikkeli Stunt Riders on juuri saanut tiimilleen omia tarroja sekä hupparit yhteistyössä Etelä-Savon mainospisteen kanssa. Stunttikuskit tavoittelevat isoja sponsoreita samaan tapaan kuin skeittarit.
Niitä odotellessa pyörät koristellaan netistä tilatuilla tarroilla. Monet ovat liimanneeet pyöriinsä isojen yritysten tarroja, kuten Metan ja Adidaksen.
Stunttiajon uusi, kasvava suosio on jälleen herättänyt paheksuntaa ja huolta.
Lokakuussa 2022 Helsingin Sanomat kirjoitti, että Espoossa mopoilijat ja motocrossipyöräilijät temppuilevat puistoissa, ja voivat aiheuttaa siten vaaratilanteita. Jutussa komisario Hannu Kontola arvosteli nimenomaan TikTokin temppuvideoita siitä, että ne aiheuttavat nuorissa ihannointia ja liikennesäännöistä piittaamatonta asennetta.
Huoli on ymmärrettävää, sillä liikenneturvan mukaan 15–24-vuotiaat nuoret miehet ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa. Liikennessääntöjen uhmaaminen tai häiriköinti ei kuitenkaan Wiljami Kanervan näkemyksen mukaan kuulu stunttiajoon. Mikkeli Stunt Ridersiin kuuluvat kertovat harjoittelevansa temppuja ainoastaan niille varatuilla paikoilla tai joutomailla.
“Ei me minnekään liikenteen sekaan mennä temppuilemaan. Siinä menettäisi kortinkin.”
Kaikki vapaa-aika käytetään joko pyörien korjailuun tai ajamiseen.
Kaikki Mikkeli Stunt Ridersin kuskit käyvät joko töissä tai suorittavat opintoja, jotkut molempia samaan aikaan. Silti aikaa löytyy harjoitteluun ja pyörän virittelyyn.
“Kaikki vapaa-aika käytetään joko pyörien korjailuun tai ajamiseen. Välillä ihan myös vaan hengaillaan talleilla”
Lauantain lisäksi porukka ajaa muinakin viikonpäivinä, kolme neljä kertaa viikossa. Kesällä pyörän selkään noustaan jopa joka päivä. Vain sadepäivät tuovat harrastamiseen tauon, koska sadesäällä pyörän lipsuminen ja kaatumisen riski on suuri. Tosin Kanerva kertoo, että sadesäällä ajaminen on tavoitelistalla näyttävyytensä ja haasteellisuutensa vuoksi.
Toisinaan kokoontumisiin saapuu lajia harrastavia kavereita vähän kauempaakin, esimerkiksi Jyväskylästä.
Miiteissä ja kisoissa on helppo tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa jatketaan yhteydenpitoa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Santeri Purhonen kertoo.
“On helppo löytää puhuttavaa, kun on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.”
Parkkipaikalla ei ehkä valiteta kiirettä, mutta useampi burn out kyllä todistetaan. Burn out viittaa temppuun, jossa kaasutetaan, mutta pidetään käsijarrusta kiinni, jotta pyörä pysyy paikoillaan.
Kun neljä kuskia tekevät burn outin yhtä aikaa, ilma täyttyy savusta, kuin teatterin lavasteissa. Palavan kumin ja kerosiinin katku ulottuu kauas.
Yhtäkkiä yksi parkkipaikalla ajavista kuskeista horjahtaa stoppie-jarrutuksessa tangon yli. Muut kuljettajat tulevat tarkastamaan, onko tämä kunnossa.
Kaatunut kuski kuitenkin nousee nopeasti ylös. Hän jatkaa matkaa ja suorittaa niin sanotun akrobaattisen tempun, jossa hän nousee hetkeksi seisomaan pyörän päälle kädet ilmassa.
Kaatuminen näyttää pahalta, mutta kuuluu lajiin.
“Jos ei kaadu, ei yritä tarpeeksi”, summaa Purhonen.
Kaatumisia on viikoittain, koska “pyöräthän tässä lentelee”. Usein haaverit ovat pieniä, asvaltti-ihottumaa tai kipua aiheuttavia tärähdyksiä.
Vammoja pyritään toki parhaan mukaan ehkäisemään. Purhonen esittelee suojavarusteitaan. Rintakehää peittää panssari, polvia sekä sääriä päällystävät suojat. Kypärä pysyy päässä aina. Suojuksilla on vältytty monelta lääkärireissulta.
Kuskit ovat myös virittäneet pyöriä lajin tarpeiden mukaisesti. He ovat lisänneet kiihtyvyysnopeutta, jotta temppuilu olisi helpompaa, sekä virittäneet pyöriinsä käsijarrut ja tankoihin kaatumista hillitsevät suojat.
Wiljami Kanerva kertoo pahimmasta kaatumisestaan. Viime kesänä polkimen terävä jalkatappi meni jalasta läpi, luuhun asti.
“No viikon makasin sohvalla, ja kävelin kepeillä. Heti kun sain tikit pois, menin korjaamaan pyörän vaurioita ja aloin ajamaan.”
Jos ei kaadu,
ei yritä tarpeeksi.
Entä lajin tulevaisuus? Moottoripyörällä käryttäminen ei vaikuta ekologisesti kovinkaan kestävältä.
Yllättäen kuitenkin liikenne- ja viestintäministeriö linjasi neljä vuotta sitten moottoripyöräilyn ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi henkilöautoilulle. Tuolloin ministeriö asetti tavoitteeksi parantaa mopoilun ja moottoripyöräilyn edellytyksiä Suomessa.
Nykyisten mopojen ja moottoripyörien yhteenlaskettu osuus kasvihuonepäästöjen lähteenä on pieni, mutta toisaalta hiilimonoksidin ja hiilivetyjen päästöt ovat suuria. Tulevaisuudessa myös mopoja ja moottoripyöriä koskevat ympäristövaatimukset ovat tiukentumassa, ja sähköllä kulkevat ajoneuvot tulevat kuvioihin kymmenen vuoden sisällä.
Sellaiset kysymykset eivät ole kuitenkaan vielä kuskien keskustelunaiheena. Ympäristökysymykset eivät yleisesti ottaen ole syy nousta pyörän selkään. Lajissa on parasta harrastaminen itsessään.
“No se itse ajaminen”, Wiljami Kanerva sanoo.
“Ja se, että ollaan täällä yhdessä kavereiden kanssa”, Purhonen miettii.
“Se on se vapauden tunne”, toteaa Eetu Hämäläinen painokkaasti ja muut nyökkäilevät.
Iltapäivä alkaa koittaa. Kuskit selaavat kännykkäänsä, näyttävät toisilleen videopätkiä sekä neuvottelevat siitä, minne mentäisiin syömään.
“Me käydään aina ajelun jälkeen syömässä eri paikoissa. Tänään mennään grillille, siellä on hyvät ruuat”, sanoo Santeri Purhonen.
Illalla porukalla on edessä iso moottoripyörämiitti, jonne saapuu kuskeja ympäri Suomea. Alkoholin juominen ei ole “missään nimessä” suunnitelmissa, Santeri Purhonen sanoo.
“Jotkut saattaa tulla katsomaan ja juoda vähän bisseä siinä samalla. Mutta kun ajetaan, ei oteta. Mun mielestä juominen ei kuulu tähän hommaan ollenkaan”, Purhonen pohtii.
Kuskit nousevat pyöriensä selkään ja valmistautuvat lähtöön. Suunnitelmissa on tavata tuttuja ja ajaa lauantaiyön pikkutunneille asti.