MAAILMASTA ‧ LGBTQ+‧ 28.05.23
Luon itseni näkyväksi
Drag on Elliot Pelkoselle itseilmaisua ja taiteellinen projekti, mutta myös osa jokapäiväistä elämää.
Teksti: Elina Iida Sofia Hirvonen
Valokuvat: Mari Mäntynen
Suurimman osan värikkäästä vaatekaapistaan hän on hankkinut kirpputorilta, mutta kukkamekon hän on saanut kummitädiltään italiasta.
Vaaterekistä löytyy auringonvalossa hohtavia, kiiltäväpintaisia kenkiä, huolella hoidettuja peruukkeja ja useita vaarilta saatuja vaatteita. Kassissa on tekoripsiä, puuteripurkkeja, huulipunia ja isoja silmämeikkipaletteja.
Drag-artisti Elliot Pelkonen kuvaa erilaisilla sukupuolen esittämisen tavoilla leikitteleviä asukokonaisuuksia Instagramiin ja toisinaan myös Tiktokiin, mutta hänelle dragissa ei ole kyse vain esiintymisestä. Joskus lookit ovat elokuvahahmomaisen näyttäviä, toisinaan arkisempia.
“Välillä työkaveritkaan eivät tunnista minua, vaikka he näkevät minut joka päivä.”
Meikin tekeminen on vienyt kaksi tuntia, ja nyt hän tekee vielä viimeisiä silauksia. Pian hän pyörähtää vintage-kukkamekossaan, korkokengissään, vaaleissa kutreissaan ja punasävyisissä meikeissään. Yksi Elliot Pelkosen monista drag-tyyleistä on valmis.
Kukkamekkoasukokonaisuuden jälkeen Pelkonen vaihtaa vaalean peruukin tummaan ja korjailee meikkiä. Hän pukeutuu punaiseen mekkoon, verkkosukkahousuihin ja punaisiin kiiltonahkasaapikkaisiin. Uusi asukokonaisuus ilmaisee drag-persoonaa, jota Pelkonen kutsuu nimellä Cloé Belanger.
“Olen genderfluid. Käytän pronomineja, he, she ja they. Näistä semmonen joka hetkeen sopiva on they/them.”
Genderfluidius on suomennettu joskus sukupuolijoustavuudeksi. Pelkoselle se tarkoittaa sitä, ettei hän identifioidu mihinkään tiettyyn sukupuoleen, vaan muuttaa sukupuolista ilmaisua sen hetkisten tuntemusten mukaan.
Vuonna 2012 genderfluidius sai oman pride-lipun, jossa on mukana pinkki feminiinisyydelle, sininen maskuliinisuudelle, violetti feminiinisen ja maskuliinisen yhdistelmälle, musta sukupuolen poissaololle sekä valkoinen kaikille sukupuolille.
“Useimmin ilmaisen itseäni feminiinisemmin tai androgyynimmin, harvemmin maskuliinisesti. Androgyynissä ilmaisussa on mukana sekä feminiininen että maskuliinen samanaikaisesti, tai sitten ei kumpikaan. Niinkuin voi huomata minun vaatekaapista.”
Pelkonen suorittaa parhaillaan siviilipalvelusta näyttelynvalvojana Kansallismuseossa. Siellä tiettyjä pukeutumissääntöjä pitää noudattaa, mutta työkaverit ja asiakkaat suhtautuvat dragiin enimmäkseen myönteisesti.
Pelkonen laittautuu päivästä riippuen kulloisenkin olotilan, tilanteiden ja kokemuksen mukaan. Hän kuvailee prosessia alitajuiseksi. Aina tuntemusten arviointi ei mene putkeen.
“Joskus huomaan itsekin kesken päivän, että tää oli väärä look. Se ei oo kauheen kivaa, mutta sille ei sitten voi vaan mitään. En ota kuitenkaan vaihtovaatteita mukaan tällaisten päivien varalle, vaan sitten vaan menen päivän läpi sillä lookilla.”
Pelkonen painottaa, että drag ei ole kuitenkaan vain pukeutumista. Yhtä oleellisesti asiaan kuuluu myös elekieli ja äänenkäyttö. Äänialat, kävelytyyli ja sanavalinnat vaihtuvat. Usein nämä tulevat mukaan kuin huomaamatta.
Toisaalta ei ole olemassa mitään tarkkoja rajoja tai sääntöjä sen suhteen, mitä drag tarkoittaa. Sen voi kukin määritellä itse, ja henkilökohtaiset merkitykset vaihtelevat.
Olen huomannut, että jostain syystä joitain ihmisiä häiritsee eniten se, jos hän ei toisesta ihmisestä voi ulospäin päätellä tämän sukupuolta.
Sukupuolisen ilmaisun muuntelu on saanut Pelkosen huomaamaan, kuinka voimakkaita ja vaihtelevia ihmisten reaktiot voivat olla. Pride-kuukauden alussa hän matkusti töihin Louhelasta Helsinkiin ja joutui vaihtamaan vihamielisten katseiden ja supinan takia asemalla paikkaa.
“Mulla oli sateenkaarihenkselit, ja sain valitettavasti huomata, että jos haluan tuntea oloni turvalliseksi, niin sateenkaaria ei ehkä kannata laittaa joka paikkaan. Sitä voisi kuvitella, että vuonna 2023 satenkaarisymboliikka olisi ihan normaalia, hyväksyttävää.”
Välillä Pelkonen tekee dragilla eräänlaista tutkimusta ja social experimentejä, joilla hän selvittää ihmisten reaktioita ja sitä, miten missäkin voi pukeutua. Kun hän kävelee ulkona täydessä tällingissä, ihmiset, etenkin miehet ja iäkkäämmät katsovat pitkään.
“Olen huomannut, että jostain syystä joitain ihmisiä häiritsee eniten se, jos hän ei toisesta ihmisestä voi ulospäin päätellä tämän sukupuolta. Tekisi mieli sanoa tuijottajille, että ‘Se on vaan peruukki. Ei se sua syö’.”
Lapsena Pelkonen tykkäsi värikkäistä vaatteista, eikä ymmärtänyt, miksi poikien osastolla suosittiin sinisiä ja vihreitä värejä, ja tytöille tarjottiin vaaleanpunaisia. Hän muistaa, että häneltä kyseltiin jo peruskoulussa joka vuosi, että ootko sä tyttö vai poika.
“Oli se ärsyttävää, tyhmä kysymys, mietin aina, että come on. Jospa silloin joku olis hoksannut, että hei, sähän oot genderfluid. Mutta en ollut itsekään vielä silloin kuullut koko käsitteestä. Pikkuhiljaa aloin vaan vastaa siihen kysymykseen nyökkäillen, että ‘Mmm-hmm. Joo.’ Se sai kyselijän lopettamaan.”
Nykymuotoisen dragin juuret ovat New Yorkin ballroom-kulttuurissa ja LGBTQ-klubeilla. Tämän päivän dragia voi löytää kuka tahansa sosiaalisessa mediassa, Tiktokin #dragtokissa, esitystaiteessa sekä viihteessä. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana drag on uinut marginaalista kohti popkulttuurin valtavirtaa esimerkiksi RuPaul’s Drag Racen ja Lady Gagan kaltaisten artistien valtavan suosion sekä toisaalta Youtuben dragtaiteilijoiden ansiosta.
Merkittävin vaikutus on RuPaul’s Drag Racella, joka sai Elliot Pelkosenkin löytämään dragin pariin.
“Tutustuin koko sarjaan ja katsoin sitä lopulta Youtube-klippien muodossa. Minulla ei ollut Netflixiä.”
Nykyään Pelkonen piirtää ammattimaisen näköiset meikit kasvoilleen, mutta tämä on vaatinut vuosien opettelua, ja erilaisten kokeiluiden tekemistä.
“Meikkaamista aloin harjoitella 14-vuotiaana. Käytin aluksi Youtube-videoita apuna.”
Dragiin kuuluu perinteisesti ja historiallisesti olemassaolevien sukupuoliroolien ironisoiminen ja valtavirrassa vallitseville stereotypioille nauraminen niitä liioittelemalla. Uuden sukupolven dragilla on stereotypioihin ristiriitainen suhde. Stereotypioita hyödynnetään ja niillä leikitellään humoristisesti, mutta binääriä ei pyritä vahvistamaan, vaan pikemminkin ilmentämään sukupuolen moneutta.
“Huomaan itse, että vaalealla peruukilla tehdyssä feminiinissä lookissa on kevyempi fiilis, sellainen etelänlomatunnelma. Tummempi on eräällä tapaa mystisempi… En kuitenkaan oleta tällaisia asioita vaalea- tai tummatukkaisista ihmisistä.”
Konservatiivisen anti-gender-liikehdinnän queer-vastaisuus ulottuu myös dragiin. Esimerkiksi lapsille suunnatut drag queen -tarinatunnit ovat herättäneet konservatiiveissa närää.
“Ehkä se on niin, että hämähäkin normaali on kärpäselle kauhistus, niin kuin The Addams Family -musikaalissa sanotaan”, hän virnistää.
Provosoituminen, kauhistelu ja vihapuhe osoittavat, että dragin näkyminen sekä puolustaminen on tärkeää, Pelkonen miettii. Hän tähdentää, ettei drag ole kuitenkaan hänelle poliittinen projekti. Kyse on ennen kaikkea itseilmaisusta estetiikan keinoin.
Pelkonen on kiinnostunut taiteesta, luonnosta ja puutarhanhoidosta. Hän harrastaa esimerkiksi ikebana-asetelmien tekemistä sekä tutkii mahdollisuutta istuttaa bambuja pienelle kasvimaalleen, joka löytyy hänen vanhempiensa pihalta.
“Olen aina piirtänyt ja maalannut paljon, ja siitä on ollut varmasti apua väriyhdistelmien miettimisessä ja meikin tekemisessä. Drag muistuttaa muutakin taiteen tekemistä siinäkin mielessä, että aina lopputulosta ei voi tietää etukäteen”.
Välillä uusi look syntyy inspiraation vallassa. Silloin Pelkonen ottaa meikkipaletit esiin.
“Ja sit se vaan alkaa. Lopulta katson peiliin vaan, että hmm. Tästä tuli tämmönen. Aika kiva.”
