MIELESTÄ ‧ MIELIPIDE ‧ 11.05.23
"Psyykkiset sairaudet ovat kamalia. Tunne siitä, että pää räjähtää ajatuksista on kauhea. Moni ei tiedä, mitä osastolla oleminen oikeasti on ja toivon, että kukaan ei sinne joutuisi," kirjoittaa Peppi Kiviranta.
Nuorten mielenterveydestä pitää puhua
Teksti: Peppi Kiviranta
Valokuva: Jutta Jokinen
Minusta tuntuu, että edelleenkään ei oteta tosissaan niitä, jotka kärsivät psyykkisistä ongelmista.
Enää ei edes uskalleta pyytää apua, kun tiedetään, että sitä ei helpolla saa. Asialle täytyy tehdä jotain.
Olen Peppi. Olen lukion ensimmäisellä luokalla. Olen parantumassa masennuksesta, eli tiedän, mitä se on kärsiä masennuksesta ja käydä lukiota samalla. Ymmärrän nykyään enemmän mitä meidän täytyisi korjata Suomessa.
Usea nuori sekä vanha kärsii psyykkisistä ongelmista. Moni ei edes saa apua siihen. Jonot ovat erittäin pitkät. Meidän täytyisi saada enemmän psykologeja, psykiatreja ja hoitajia.
Kun masennukseni alkoi, kamppailin yksin. Ei ollut ketään kelle puhua. Masennukseni meni vaan pahempaan suuntaan niin päätin hakea apua.
Otin kouluterkkariin yhteyttä. Hän lähetti minut eteenpäin psykiatriselle hoitajalle. Kävin siellä muutamia kertoja ja aloitin IPT-terapiamuodon. Mutta se ei tuntunut auttavan.
Päädyin kerran yön yli sairaalaan tarkkailtavaksi huonon vointini takia. Siellä olemisen jälkeen tajusin, että on haettava parempaa apua. Sain lääkkeitä, olen ollut osastolla ja nyt odotan pääsyä erikoissairaanhoitoon. Sinne jonot ovat todella pitkät.
Enää ei edes uskalleta pyytää apua, kun tiedetään, että sitä ei helpolla saa.
Useasti masennusta vähätellään. Se on erittäin turhauttavaa ja väärin. Masennus, ahdistus ja muut ovat sairauksia siinä missä fyysisetikin ovat. Moni päätyy huonoille poluille koska ei saa apua. Eli useasti mukaan tulee alkoholi ja huumeet, ja ne tietenkin pahentavat sairautta.
Psyykkiset sairaudet ovat kamalia. Tunne siitä, että pää räjähtää ajatuksista on kauhea. Moni ei myöskään tiedä, mitä osastolla oleminen oikeasti on ja toivon, että kukaan ei sinne joutuisi.
Täytyy uskaltaa hakea apua. Sinä et ole yksin ja sinua kyllä kuunnellaan, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. Omasta mielestäni terapia on paras vaihtoehto, mutta lääkkeet toimivat myös erittäin hyvin. Huolehdi läheisistäsi ja tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä.
Itse käyn nyt töissä ja koulussa. Olen myös kiinnostunut kuntosalilla käymisestä. Ennen pelkäsin kuntosalilla käymistä ja nyt se on minun turvapaikkani. Asiat kyllä järjestyvät aikanaan. Ei pidä luovuttaa vaikka haluaisi. Jos minä pystyin niin pystyt sinäkin.
