MAAILMASTA ‧ MIELENTERVEYS ‧ 05.05.23
Pian olen poissa, lupaan
Teksti: Eino Rissanen
Kuvitus: Emmi Sihvo
Tiktokin masennusskenessä puhutaan kuolemasta. Synkän sisältömassan seasta löytyy myös valoa ja toivoa.
Taidan olla yksi Suomen viimeisistä nuorista, jotka eivät vielä käytä Tiktokia.
Olen jo jonkun aikaa seurannut sivusta, kuinka yhä useampi kaverini selailee lyhyitä, värikkäitä ja äänekkäitä videoita puhelimiensa näytöiltä. Silloin tällöin tulee fomon kaltainen tunne ja mietin, pitäisikö minunkin ladata Tiktok, jotta saisin nauraa samoille vitseille ja olla kartalla samoista trendeistä kuin muut.
Kuitenkin olen tyytynyt vain ylenkatsomaan koko Tiktokia. Melkein kymmenen vuotta minussa pesinyt Instagram-addiktio on jo tarpeeksi.
Tiktokia ei tarvitse käyttää, mutta sitä kannattaa kuitenkin ymmärtää. Tilastojen mukaan jopa puolet suomalaisista 16–24-vuotiaista nuorista katselee sen lyhyitä videoita päivittäin. Kaiken kaikkiaan suomalaisia Tiktok-käyttäjiä arvioidaan olevan yli miljoona.
Kai Tiktokilla olisi tarjota jotakin minullekin? Tai mitä tapahtuisi, jos alkaisin tykkäilemään tietyntyyppisistä videoista – päätyisinkö johonkin kuplaan? Kuinka tehokas Tiktokin kuuluisa algoritmi on suosittelemaan sisältöä?
Otan uteliaan, ennakkoluulottoman asenteen ja lataan Tiktokin.
Lauantai 25. helmikuuta
Kun luon tiliä, Tiktok läväyttää eteeni ainakin ehkä kaksi- tai kolmekymmentä teemaa, joista saan valita kiinnostuksen kohteeni. Laitetaan nyt vaikka self-love, ihmissuhteet, hyvinvointi ja hiihto.
Ja täällä sitä ollaan. Edessäni on kuvainnollisesti valkoinen paperi, jota minun olisi tarkoitus alkaa täyttää omilla mieltymyksilläni, jotta suosittelualgoritmi osaisi tarjota minulle sopivinta sisältöä. Alan selata viraaleja tiktokeja epäillen.
Toinen video, mikä tulee vastaan, tuntuisi liittyvän mielenterveyteen. Se kiinnittää huomioni: Tiktokin vaikutuksesta mielenterveyteen puhutaan tasaisin väliajoin.
Video on kuvattu lumisateessa. Noin 15 sekunnin mittainen loop pyörii ja haalea musiikki soi taustalla. Lyhyt teksti pohtii englanniksi, onkohan sen kirjoittaja masentunut.
Katson tiliä tarkemmin, ja se on täynnä juuri samalla formaatilla tehtyjä looppeja. Mukana on myös kotikutoisia aforismeja. Muistatko kun lapsena kävelit tupakansavun ohi ja pidättelit hengitystäsi? Katso itseäsi nyt.
Palaan profiilista feediin, ja algoritmi oppii saman tien, että tällaista sisältöä haluan varmaan katsoa lisää.
Sunnuntai 26. helmikuuta
Päätän alkaa tykkäillä tummanpuhuvista videoista ja katsoa, mitä sisällölle tapahtuu. Vastaan tulee kuitenkin kaikenlaista muutakin sisältöä.
Parissa videossa mainitaan traumat, itsensä itkeminen uneen ja erosta yli pääseminen. Mukana on myös kannustavia videoita: kaikki kääntyy parhain päin, kyllä se siitä.
Vuoristoradan vaunusta kuvattu video herättää tunteen mahanpohjassa, ja minulle tuntemattoman ruotsalaisen pop-artistin biisi bängää. Seuraan teinien Tiktok-liveä: kaksi tyttöä viettää iltaa vastailemalla tuntemattomien katsojien kysymyksiin. Pääsen ikään kuin seuraamaan realityä kutkuttavasta yläastetodellisuudesta.
Kysyin Instagram-seuraajiltani, mikä heidän mielestään on Tiktokissa parasta. Moni koki sisällön inspiroivaksi ja for you pagen osuvaksi. Korostettiin myös yhteisöllisyyttä. Eräs mainitsi sukupolvi z:n avoimen maailman Tiktokin parhaaksi puoleksi.
Yhteydessä voi tavallaan olla koko maailmanlaajuiseen sukupolveen, jolla on omat läppänsä, kokemuksensa ja trendinsä.
Myönnetään: minulla on kivaa Tiktokissa.
Keskiviikko 1. maaliskuuta
Vastaan tulee kahden suomalaisnuoren avautumistarinoita seksuaalisesta häirinnästä, vakavista mielenterveysongelmista ja kasvusta. Eräs nuori jakaa tunteikkaan tarinansa syömishäiriöstä parantumisesta. Yleisö kannustaa kommenteissa.
Tällainen sisältö on kaikkien kannalta hyvää. Katsojalleen se voi avata näkökulmia ja antaa toivoa omien haasteiden kanssa kamppailuun. Sisällöntuottajalle oman tarinan jakaminen ja kannustavan palautteen saaminen voi olla todella voimaannuttavaa.
Kohtaan myös englanninkielistä sisältöä, joka pyrkii hashtagien perusteella esiintymään hyvänä ja mielenterveystietoutta lisäävänä: #mentalhealthawareness.
Videot ovat kuitenkin käytännössä vain pahan olon purkauksia. Ne kertovat lyhyillä sanoilla, miltä tuntuu olla pohjalla. Ratkaisuja ongelmiin ei esitetä. Tällaisia levittävät muun muassa Pornhubin logoa imitoivalla kuvalla varustetut tilit AnxietyHub ja SadHub.
Miksi tuollaisia tilejä on olemassa?
Perjantai 3. maaliskuuta
Mielenterveysaiheisista videoista tykkäily on muodostanut minulle kuplan, jossa puhutaan kuolemasta suoraan ja epäsuoraan.
Kohtaan pari muistokirjoituksen tapaista kaverin muistolle tehtyä postausta, joissa on kuvia hautajaisista. Englanninkielisissä videoissa vitsaillaan sillalta alas hyppäämisellä.
Joku suomalaisnuori pitää Tiktokissa avointa päiväkirjaa, joka on täynnä synkkiä ajatuksia.
”Eii”
”Pian olen poissa lupaan”, algoritmin tarjoamassa videossa lukee.
Kommentteja on yhdeksän.
”Me välitetään susta”
Kukaan kommentoijista ei ole postannut kriisipuhelimen numeroa.
Lauantai 4. maaliskuuta
Tämän päivän selaamiseni alkaa minuutin mittaisella englanninkielisellä monologilla täynnä itsetuhoisia ajatuksia. Taustalla soi indierock.
”Jossain kohtaa nauru vaihtui kyyneliin, kaverit yksinäisyyteen", toisessa videossa purkaudutaan suomeksi.
Kommentteja ovat jättäneet suomalaiset käyttäjänimet, mutta englanniksi. Joistakin kommenteista on vaikea sanoa, onko kyseessä empatia vai ironia.
”Real”
”So broken”
”Fax”
”Voi sua isot tsempit”
”Hittas”
Kun omaa pahaa oloa purkaa Tiktokiin, mikään ei takaa, että yleisö ottaa tämän vastaan rakentavasti. Pahimmillaan oma ahdinko voi yleisön vaikutuksesta jopa pahentua.
En muista nähneeni yhdenkään mielenterveyden ammattilaisen, kuten terapeutti-Villen videoita. Lähinnä pelkkää ankeuden kuvailua.
Alan saada tästä tarpeekseni.
Tiistai 7. maaliskuuta
Suosittelualgoritmi on nopea oppimaan. Painan parin videon kohdalla ”älä näytä tällaista” -nappia, ja synkeä sisältö katoaa miltei kokonaan. Eteeni jää Suomi-Tiktokin viraali näyteikkuna sointuorvokkeineen ja niilokakskakkosineen. Silloin tällöin joku synkeä video vielä nostaa päätänsä, mutta muuten saan olla rauhassa.
Jos siis tahtoo päästä pois haitallisesta sisällöstä, tehokas tapa on tunnistaa katsomansa sisällön ongelmallisuus, tehdä päätös ja painaa oikeaa nappia. Algoritmi hoitaa loput.
Pystyn tunnistamaan, kuinka vinoutunutta osa mielenterveyssisällöstä on. En voi kuvitellakaan, kuinka vaikeaa tällainen on, jos sisältöä haluaakin katsoa.
Tiktokissa katsoja voi joutua kuplaan, jossa on vain yhdenlaista sisältöä. Pelkästään pahan olon purkauksia sisältäviä videoita toistuvasti katsellessa voi alkaa ajatella, että riipivä ahdistus kuuluukin elämään. Tämä uhka koskee erityisesti nuorimpia katsojia, jotka vasta opettelevat, mikä elämässä on normaalia ja kohtuullista.
Jos olisin jatkanut videoiden katsomista ja niistä tykkäilyä, suosittelualgoritmi olisi tuskin koskaan lopettanut niiden näyttämistä.
Ihmiset jakavat sisältöä sosiaaliseen mediaan tullakseen nähdyksi. On erittäin palkitsevaa saada tunnustusta omalle kokemukselleen esimerkiksi tykkäyksillä, kommenteilla tai jaoilla.
Tämä perustarve selittää myös sen, miksi Tiktokissa on paljon sisältöä, joka kuvailee, millaista on olla pohjalla.
Kuten netissä yleensä, myös Tiktokissa mielenterveyssisältöä on laidasta laitaan. Osa sisällöstä purkaa stigmaa, haastaa haitallisia narratiiveja ja tsemppaa. On tieteeseen perustuvia asiantuntijaääniä ja toisaalta hataran asiantuntemuksen pohjalta diagnooseja jakelevia vaikuttajia.
Toiset videot antavat mielenterveysongelmiin vääriä ratkaisuja: ota itseäsi niskasta kiinni ja mene salille. Osa sisällöstä ei esitä ratkaisuja ollenkaan. Pahimmillaan videoissa ruokitaan pahaa oloa ja esimerkiksi ihannoidaan syömishäiriöitä.
Mielenterveysongelmista kärsivä saattaa ajatella olevansa maailmassa ainoa, jolla on kurja tilanne. Tiktokin ja somen kokemusasiantuntijat voivat kuitenkin auttaa tämän uskomuksen rikkomisessa ja stigman vähentämisessä. Se on hyvin tärkeää esimerkiksi masentuneen kannalta.
Ei Tiktokia voi tuomita vain täysin vahingolliseksi paikaksi, joka pitäisi sisältönsä perusteella kieltää. Eikä itseään pidä syyttää tai ketään muutakaan paheksua Tiktokissa vietetyistä tunneista. Sovellus on suunniteltu mahdollisimman koukuttavaksi, joten eipä ihmekään, että siellä viihtyy.
Kritiikki kannattaa suunnata sovelluksen kehittäjiin ja alustajättien toimintaa rajaaviin lainsäätäjiin, ei käyttäjiin.
Sisältökaaoksen keskellä voi kysyä itseltään, mikä olo Tiktokin käytöstä jää. Onko olo tunnin selailun jälkeen kevyempi ja parempi, vai jääkö jäljelle vain mähmäinen pahoinvoinnin tunne?
Jutussa on käytetty taustatietona työterveyspsykologi ja somepsykologi Samuli Shintamin haastattelua.