Päivä jona kaappasin pormestarin pallin
MIELESTÄ ‧ KOLUMNI
"Toivoisin, että taloudesta puhuva tyttö ei olisi vallankumouksellinen näky," kirjoittaa päivän Helsingin pormestarina viettänyt abi Aliina Ruuttunen.
Teksti: Aliina Ruuttunen
Valokuva: Jutta Jokinen
Olen Aliina Ruuttunen, abiturientti ja Helsingin pormestari.
Näin esittelin itseni neljäs lokakuuta toimiessani päivän ajan Helsingin pormestarina valtaamalla Juhana Vartiaisen paikan osana lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin
Girls Takeover -tempausta.
Vuosittain kansainvälisen tyttöjen päivän tienoilla järjestettävä tempaus nostaa tyttöjä päivän ajaksi erilaisiin johtotehtäviin, kuten ministereiksi ja toimitusjohtajiksi. Vallattavat kohteet kytkeytyvät joka vuosi vaihtuvan teeman ympärille, tänä vuonna teemana oli tytöt ja talous.
Valmistauduin pormestarin paikan valtaamiseen reilun puolen vuoden ajan.
Tähän ajanjaksoon mahtui kaksi esiintymiskoulutusta ja muita koulutuksia liittyen esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon tilaan Suomessa ja maailmalla, yrityksiin ja tasa-arvoon sekä tietysti tyttöihin ja talouteen.
Vietin Girls Takeoverin ansiosta aikaa junassa Helsinkiin ja takaisin Jyväskylään lähes vuorokauden verran. Koulutusten lisäksi valmistauduin lukemalla tasa-arvoon liittyviä kirjoja ja lehtiartikkeleita. Myös Helsingin kaupungin verkkosivut sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma tulivat tutuiksi.
Valmistauduin pormestarin paikan valtaamiseen reilun puolen vuoden ajan.
Valtauskohteesta riippumatta jokainen valtaaja pitää päivänsä aikana puheen.
Oma puheeni painottui erityisesti työelämän tasa-arvoon, sillä Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Puhetta harjoiteltiin paljon, niin itsenäisesti kuin Planin työntekijöiden kanssa.
Reilu viikko ennen valtausta varmistui, että puheeni striimataan Helsingin Sanomien nettisivuille. Tieto striimauksesta vauhditti harjoittelua entisestään: olisin osannut sen ulkoa varmaan unissanikin.
Jo hakiessani mukaan tiesin, että tietämykseni tasa-arvon tilasta Suomessa ja maailmalla on melko hyvä. Sain kuitenkin tajuta sen, kuinka helposti tuudittaudumme jo saavutettuihin asioihin.
On totta, että Suomi on joissain asioissa tasa-arvon edelläkävijä, mutta Suomella riittää kyllä yhä kirittävää.
Omalla kotikaupungillani, Jyväskylällä, ei ole esimerkiksi ole ollut vielä yhtäkään naiskaupunginjohtajaa. Helsingissä kaupunginjohtajien ja pormestarien joukossa on yksi nainen, apulaispormestareista onneksi löytyy useampi.
Kaupunkien ja kuntien johtajien ammatit eivät ole ainoita, joissa sukupuolet eivät ole olleet keskenään samalla tavalla edustettuna.
Ammattien jakautuminen niin sanottuihin naisten ja miesten töihin on Suomessa Euroopan voimakkaimpia. Jakautuminen näkyy alojen arvostuksessa ja palkkauksessa, hoitajien työtaistelu on oiva esimerkki tästä.
On myös hyvä muistaa, että maailmassa ei ole vielä yhtäkään maata, jossa tasa-arvon voisi sanoa olevan toteutunut tai tasa-arvon tilan olevan jollain tavalla valmis.
Afganistanin ja Iranin tapahtumat sekä monissa maissa tiukentunut aborttioikeus ovat esimerkkejä siitä, kuinka jo saavutetut edistysaskeleet eivät välttämättä edes riitä pitämään tasa-arvoa yllä.
On totta, että Suomi on joissain asioissa tasa-arvon edelläkävijä, mutta Suomella riittää kyllä yhä kirittävää.
Päiväni pormestarina oli tietysti monella tapaa poikkeuksellinen, ihan jo siksi että nuori tyttö Helsingin kaupungin johdossa ei ole mikään tavanomainen näky. Silti koen tulleeni kohdatuksi ja nähdyksi kaupungintalon käytävillä.
Kokoustin kaupunkistrategian segregaation ehkäisy- ja kaupunkistrategian kunnianhimoinen ilmastovastuu -ohjelmaryhmien kanssa.
Lisäksi pääsin tutustumaan kaupungintaloon ja sen henkilöstöön, lounastamaan Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarran kanssa, vierailemaan Suomen pankissa ja osallistumaan kansliapäällikön viikkopalaveriin.
Hienosta kokemuksesta huolimatta toivoisin silti ensisijaisesti, että tulevaisuudessa eläisimme maailmassa, jossa Girls Takeoverin kaltaisia tempauksia ei enää tarvittaisi.
Toivoisin, että taloudesta puhuva tyttö ei olisi vallankumouksellinen näky.
Aliina Ruuttunen on opiskelija, aktivisti ja tuleva presidentti, joka rakastaa vegaanisia korvapuusteja ja haaveilee paremmasta maailmasta.