Sukupuolieuforia on transihmisten ikioma
onnen tunne
Kun keho tuntuu kodilta ja oma nimi on kaunein koko maailmassa,
voidaan puhua sukupuolieuforiasta.
Teksti: Sandra Järvenpää
Valokuvat: Eva-Liisa Orupõld
MAAILMASTA ‧ LGBTQIA+
Pyöreät olkapäät.
Ne tulevat ensimmäisenä mieleen Aron Luokkalalle, 22, kun hän kuulee sanan sukupuolieuforia, gender euphoria.
Noin puolen vuoden ajan Aron on käynyt säännöllisesti Töölön Kisahallilla hakemassa massaa yläkroppaansa. Aron on transmies, ja siksi kehon rasva ei ole aivan niissä kohdissa, joissa hän haluaisi sen olevan.
Mutta viisi treenikertaa viikossa tuottaa tuloksia, ja yläkropasta on nyt tullut isompi kuin alakropasta. Treenipäivän jälkeisenä aamuna herätessä oikea sukupuoli kivistää treenatuissa lihaksissa. Olo on itsevarma.
”Se kantaa mua seuraavinakin päivinä. Jos mä olen käynyt salilla ja mulla on ollut hyvä treeni, siitä jää vahva olo”, Aron kertoo.
Silloin tuntuu hyvältä laittaa päälle vaikka tiukka poolopaita.
Sukupuolieuforia tarkoittaa transihmisten kokemaa iloa ja onnea omasta sukupuolesta. Se on tunnetta siitä, että oma sukupuolen ilmaisu ja sen saama vastaanotto täsmäävät oman sukupuoli-identiteetin kanssa.
Silloin keho tuntuu kodilta, ja siinä on hyvä olla.
”Se on hullun siisti ja vapaa fiilis, että pystyy toteuttamaan sitä, mitä on tuntenut ihan lapsesta lähtien. En ikinä uskonut, että se olisi mahdollista. Ajattelin, että se on vaan fantasia, sellainen tarina, joka on mahdollinen vain jossain toisessa todellisuudessa.”
Mutta haaveista tulikin totta. Kaikki tapahtui rytinällä kesän alussa, kun Aron ymmärsi, ettei sittenkään ole cis-sukupuolinen nainen, maskuliininen lesbo eikä edes transmaskuliini tai muunsukupuolinen, vaan transmies.
Nyt hän on aloittanut transitioprosessin yksityisellä klinikalla ja saanut vihdoin ensimmäisen reseptinsä ”testoihin”, eli testosteronilääkitykseen. Hormonihoito tulee muun muassa madaltamaan ääntä, kasvattamaan partaa ja siirtämään kehon rasvoja uusiin paikkoihin.
Aron on myös Transpolin asiakas, mutta halusi kuitenkin ottaa prosessin myös “omiin käsiinsä”. Hän on nimittäin kuullut, että jonot Transpolilla ovat valtavan pitkät, ja oma prosessi saattaisi kestää jopa kolme vuotta. Niin kauan Aron ei ole valmis odottamaan. Elämän miehen kehossa on alettava niin pian kuin mahdollista, eikä se saa olla riippuvainen tukossa olevan Transpolin aikatauluista.
Kun hoitoihin pääsyn ajankohta on ollut epäselvä, salitreeni on ollut Aronille sitäkin tärkeämpää.
”Halusin jonkun jutun, jota voin tehdä tässä hetkessä, joka konkreettisesti auttaa mua”, Aron sanoo.
En ikinä uskonut, että se olisi mahdollista. Ajattelin, että se on vaan fantasia, sellainen tarina, joka on mahdollinen vain jossain toisessa todellisuudessa.
Sukupuolieuforiasta puhutaan vielä suhteellisen vähän, koska ilolla ja onnella on tapana jäädä negatiivisten ja raflaavien kertomusten alle. Se ei myöskään ole lääketieteellinen termi, kuten sen vastakohtana pidetty sukupuolidysforia, vaan määrittyy transihmisten omien kokemusten kautta.
Jotta sukupuolivähemmistöistä rakentuisi mediassa kokonainen ja todenmukainen kuva, täytyy myös positiivisia kokemuksia nostaa esille, ajattelee Rikiel Sirviö, 19.
Hän on kyllästynyt uhritarinoihin ja haluaisi niiden rinnalle myös muuta, vaikka niitä, joissa “eletään onnellisena elämän loppuun asti”.
”Tai ei tarvitse olla noin normatiivista, mutta kerrottaisiin, että matkan varrella on hyviä ja huonoja asioita.”
Rikielin mukaan se toisi transihmisille toivoa.
”Vaikka ihmisoikeudet ovat Suomessakin aika pitkälti päin prinkkalaa, perheessä on ongelmia tai omaa identiteettiä ei kohdata sellaisena kuin on, niin silti meilläkin on niitä hyviä asioita. Meilläkin on oikeus unelmoida niistä.”
Päin prinkkalaa oli esimerkiksi vanha translaki ja valitettavasti osittain myös sen uudistus.
Uusi laki ei muiden puutteidensa lisäksi tunnusta sukupuolia binäärin ulkopuolella, vaan itsensä täytyy määrittää joko mieheksi tai naiseksi. Sen mukaan esimerkiksi Rikielin sukupuolta, muunsukupuolisuutta, ei siis ole olemassa.
Vaatteet eivät ole Rikielille vain kuori, vaan oleellinen osa minuutta. Kun Rikiel kävi toissakesänä läpi sukupuolikriisin, suhde vaatteisiin muuttui.
”Kun kyseenalaistin cis-naiseuteni ja tulin siihen tulokseen, että taidan olla muunsukupuolinen, koko homma meni uusiksi. Vaatteille tuli aivan uusi merkitys, ne on tulleet jotenkin lähemmäs mua.”
Niillä hän tuottaa ja tuo esiin maskuliinisuutta, feminiinisyyttä ja androgyynisyyttä juuri siinä määrin, kuin itse kunakin päivänä haluaa. Tai sitten vaatteilla voi hoitaa pahaa oloa silloin, kun identiteetti ja ulkomuoto ovat ristiriidassa keskenään.
“Jos on paskempi päivä kehon kanssa, laitan sellaiset vaatteet, joissa tuntuu mukavalta.”
Rikiel erottelee toisistaan kaksi sukupuolieuforian lajia: kehollisen ja sosiaalisen euforian.
Kehollista euforiaa hän saa siitä, että näyttää myös ulospäin täsmälleen siltä, mitä on. Sen tärkeitä synnyttäjiä ovat juurikin vaatteet, meikit ja hiukset.
Sosiaalista euforiaa Rikiel taas saa esimerkiksi siitä, kun ihmiset puhuvat hänestä sellaisena kuin hän on. Siis sukupuolittavat oikein ja käyttävät oikeaa nimeä.
Viimeisin tällainen kokemus tuli, kun hän laittoi lukionsa kurssiopettajille viestiä ja kertoi, että hänen nimensä on Rikiel, eikä hänestä voi enää puhua naisena. Sittemmin opettajat ovat kutsuneet oikealla nimellä tai korjanneet heti, jos ovat sanoneet väärin.
”Tuli tunne, että jes, siitä ei tehdä numeroa, että mä olen mä.”
Rikiel on laittanut Zoom-haastatteluun päälle vaaleanpunaisen croptop-hupparin, jossa on pörröinen karvareunus. Takana oven päällä roikkuvat harsokankaasta tehdyt vaaleanpunaiset röyhelöhousut. Ne ovat toiset tämän hetken lempparit.
Kun kyseenalaistin cis-naiseuteni ja tulin siihen tulokseen, että taidan olla muunsukupuolinen, koko homma meni uusiksi.
Euforian vastinpari on dysforia. Sillä tarkoitetaan voimakasta pahaa oloa siitä, että oma keho ja sen tapa olla maailmassa eivät vastaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Myös dysforia jaetaan usein keholliseen ja sosiaaliseen dysforiaan.
Euforiaa ei ehkä oikein voi ymmärtää ilman dysforiaa. Siitä syystä cis-ihmiset tuskin voivat tuntea sukupuolieuforiaa. Niin Aron ajattelee ainakin omalla kohdallaan.
”Jos mä olisin täysin tyytyväinen siihen, millaisena olen syntynyt, niin sehän olisi mulle ihan normijuttu,” toteaa Aron.
Euforiaa ja dysforiaa on mahdollista tuntea myös samaan aikaan.
Kun Aron treenaa salilla, hän tuntee voimakasta iloa ja onnea omasta sukupuolestaan. Samaisella salilla hän kuitenkin pysyy poissa sekä miesten että naisten pukkarista eikä käytä binderia, eli rintoja litistävää yläosaa. Sen kanssa on ikävää hikoilla ja tehdä liikkeitä.
(Jutun tarkastamisen yhteydessä Aron päivittää, että on nyt alkanut käymään miesten pukuhuoneessa: “Jee! Mutta se on silti pelottavaa välillä. Pelkään, että joku call-outtaa mut.”)
Binder kietoo dysforian ja euforian toisiinsa myös salin ulkopuolella. Sen mahdollistama litteä rinta ja sen näkeminen peilissä tuntuu Aronista tosi hyvältä. Samaan aikaan kiristävän vaatekappaleen aiheuttamat selkä- ja hartiakivut tuovat dysforiaa.
Kaikkein eniten transitiossaan Aron odottaakin juuri mastektomiaa, eli rintojen poistoa. Hän uskoo, että rinnoista eroon pääseminen tulee olemaan suuri euforian tuoja.
Siis TikTok on varmaan se syy, miksi mä olen ylipäätään löytänyt itseni.
Salin lisäksi Aron löytyy TikTokista, ja tuohon alustaan hänellä onkin hyvin merkittävä suhde.
”Siis TikTok on varmaan se syy, miksi mä olen ylipäätään löytänyt itseni,”, hän sanoo.
“Joo, outoa sanoa noin, mutta se on ihan helvetin iso juttu mulle”.
Sosiaalinen media mahdollistaa täydellisen valinnanvapauden itsensä esittämisessä ja rajaamisessa. Omalle Instagram- tai TikTok tilille postataan vain ne asiat, jotka muille halutaan näyttää. Jos sivuprofiili, puheääni tai kodin sisustus ei kuvasta omaa sukupuolta tai itseä laajemmin, sitä ei feedillä näytetä.
TikTok tuntuukin Aronista päiväkirjalta, jossa hän voi jakaa sitä narratiivia, joka hänellä itsellään itsestään on. Se tuntuu myös kaikista parhaimmalta tavalta kanavoida asioita hänen matkaansa liittyen – matkaan cis-naisesta transmieheksi.
Kaikkein isoin apu TikTokista on kuitenkin ollut tiedonkeruussa. Sieltä Aron on löytänyt muita transihmisiä, jotka kertovat omasta elämästään.
Kun transihmisyys ei ollut aiemmin näkynyt Aronin omassa arjessa, mediassa tai edes terveystiedon kirjoissa, vaan ainoastaan haukkumasanoissa, TikTok on kääntänyt tuon maailman ympäri. Sen kautta transihmisenä oleminen on muuttunut normaaliksi, ylipäätään mahdolliseksi.
”Tämä ei olekaan mikään tabu, mitä se on ollut koko mun lapsuuden. Tämä on normaalia, tällaisia ihmisiä on. Samanlaisia kuin mä.”
Nyt Aron jakaa hyvää eteenpäin, kun omaa sukupuoli-identiteettiään etsivät seuraajat saavat häneltä vertaistukea. TikTokissaan Aron kertoo miten pukeutuu uimarannalle (urheilurintsikoihin ja uimashortseihin), mitä transsukupuolisuuden merkkejä hän nyt näkee itsessään lapsena (rukoili iltaisin heräävänsä poikana ja matki tyttöjä) ja miltä tuntuu, kun joku kutsuu häntä äijäksi tai nuoreksi mieheksi (legit hyvältä).
Vuoden 2021 syksyllä Rikielistä alkoi tuntua, että hänen syntymässään saamansa nimi ei kuvaa häntä kokonaisuutena.
Siitä alkoi nimikriisi, mistä saattoi johtua myös se, että hän masentui vakavasti. Kriisi ei tarkoittanut ainoastaan uuden nimen epätoivoista etsimistä vaan myös vanhasta luopumista.
”Silloin kun identifioiduin naiseksi, niin mä tavallaan elin mun nimelle. Se oli tosi rakas ja ajattelin, että se on paras nimi ikinä kuvaamaan mua. Mut sit kun tuli sukupuolikriisi ja identiteetiltä lähti pohja, niin mun oli päästettävä irti siitä nimestä.”
Rikiel koki kadottavansa itsensä hetkeksi kokonaan. Kaikki ne asiat unohtuivat, jotka olivat tehneet hänestä hänet.
Oli siis löydettävä uusi nimi, mutta sen täytyi olla ”sataprosenttisen täydellinen”. Uudestaan Rikiel ei samaa myllyä halua kokea.
”Se oli suoraan sanottuna pahinta paskaa, mitä olen elämäni aikana kokenut. On aivan normaalia, että ihmisen identiteetti muovautuu, mutta se tuska ja kärsimys, että kuka mä olen kuka mä olen – kun sitä päivä toisensa jälkeen ajattelee sen nimen kautta.”
Sitten löytyi Rikiel Leone.
Alkuun nimi tuntui omassa suussa ”häröltä” ja hieman liian pitkältä, mutta pian siihen tottui. Nyt Rikiel tuntuu kodilta ja on kaunein nimi maailmassa.
Kaksi viikkoa haastattelun jälkeen Rikieliltä tulee viesti, jossa hän kertoo, että nimet Rikiel Leone on nyt hyväksytty virallisesti rekisteriin.
”Oon todella onnellinen ja sanoinkuvailemattoman iloinen! #transilo.”
Vuodenvaihteen jälkeen myös Aronilla on iloisia uutisia. Joulukuussa hän aloitti testot ja tammikuun 3. päivä oli rintojen poisto.
“Tuntuu ihan huikealta olla kropassa, joka tuntuu omalta. Näytän vihdoin siltä miltä tuntuu, että ois aina pitäny näyttää, ja tää on vieny dysforiaa ENITEN pois”, Aron kirjoittaa.
Hän kertoo, että leikkauksen jälkeiset kivut ja epämukava tukiliivi ovat pieni vaiva siitä hyvästä, että keho näyttää ja tuntuu oikealta.
“On ollut myös ihan parasta, että voin oikeesti käyttää pelkkää t-paitaa, eikä kehoo tartte peittää enää monen kerroksen alle.”
T-paitakelejä odotellessa!
Translain uudistus
-
Yli 20 vuotta vanhaa translakia ollaan nyt uudistamassa. Vuoden 2022 syyskuussa laki siirtyi eduskunnan käsittelyyn ja se hyväksyttiin eduskunnassa 1. helmikuuta 2023.
-
Uudistukset eivät koske lääketieteellisiä hoitoja, vaan sukupuolen juridista vahvistamista. Siis esimerkiksi sitä, miten sukupuoli näkyy väestöjärjestelmässä tai vaikkapa passissa. Lääkärin lausuntoa ei uuden lain mukaan enää tarvita juridisen sukupuolen korjaamiseen, vaan täysi-ikäiselle riittää oman hakemuksen tekeminen.
-
Suomen translaki on sisältänyt sellaisia ihmisoikeuksia loukkaavia kohtia, joista Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on huomauttanut. Esimerkiksi yksi ehto sukupuolen juridiseen vaihtamiseen on ollut selvitys henkilön lisääntymiskyvyttömyydestä. Tuo pakkosterilisaatioksi kutsuttu vaatimus ollaan nyt poistamassa, sillä se pohjautuu ajatukseen, että transihmiset eivät ole sopivia vanhemmiksi. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on vielä vaatinut pakkosterilisaatiota juridista sukupuoltaan korjaavilta.
-
Kuitenkin myös uutta lakia pidetään puutteellisena, sillä se esimerkiksi jättää huomioimatta alaikäiset. Edelleenkään alle 18-vuotiaat transnuoret eivät saa määrittää omaa sukupuoltaan, vaan täysi-ikäisyyteen asti heillä on väärä sukupuoli virallisissa tietokannoissa ja asiakirjoissa.