Unelmia paremmasta maailmasta
Ekokriisiin luisuvaa yhteiskuntaa vaivaa mielikuvituksettomuus.
Siksi ympäristövaikuttajat kokoontuivat unelmoimaan kestävästä tulevaisuudesta.
Teksti: Lotta Närhi
Valokuvat: Sari Soininen
MAAILMASTA ‧ YMPÄRISTÖ
Tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään, mikäli nykyinen ympäristön tuhoaminen jatkuu.
Näin uskoi Nuorisobarometrin 2021 mukaan 88 prosenttia suomalaisnuorista. Luontokatoa ei nimittäin ole vieläkään pysäytetty, ja aikaikkuna ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi verrattain turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen on sulkeutumassa. Ei ole ihme, jos maailman tila näyttää näköalattomalta tai ahdistavalta.
Mutta entä jos ekokriisin taustalla onkin mielikuvituksen kriisi? Entä jos sen hillintä on ollut riittämätöntä siksi, että vanhaan jämähtäneessä yhteiskunnassa ei ole osattu kuvitella luopumistarinoiden tilalle uutta suuntaa – jotain nykyistä parempaa?
Improbatur lähti etsimään tulevaisuuden visioita sieltä, missä vaikuttavat nuoret.
Luonto-Liiton kesäleirejä ohjaava Ingrid Nurminen, 17, Suomen nuorten ilmastodelegaatti Hanna Höijer, 18, ja Helsingin vihreiden nuorten hallituksessa toimiva Eveliina Nurminen, 18, istuivat kanssamme unelmoimaan.
Kysyimme: miltä näyttää utopia eli ihanteellinen yhteiskunta, jossa kaikki heidän mahdolliset ja mahdottomat toiveensa ovat käyneet toteen?
Sovussa luonnon kanssa
Ingrid: Jos saisin päättää, niin menisin taaksepäin aikaan, jolloin ihmiset on eläneet lajina muiden joukossa. Oltaisiin kaiken kanssa sovussa ja balanssissa.
Eveliina: Rakastan tuota ajatusta, että ihmiset osaisivat elää lajina muiden joukossa, eivätkä pitäisi itseään minään ylijumalina. Nyt luullaan, että meillä on oikeus käyttää hyväksi luontoa ja toisia eläimiä. Ja ehkä toisia ihmisiäkin, kun ajattelee vaikka Ukrainan sotaa ja sen syitä. Ihan absurdia.
Hanna: Jos ihmiset haluaa ajatella olevansa paras laji, niin siitä vaan. Ollaanhan me monella tapaa kehittyneimpiä. Mutta se tuo mukanaan vastuun auttaa muita lajeja ja tukea ekologista tasapainoa. Mekin ollaan täysin ekosysteemin varassa.
Kun mietin konflikteja tilasta, köyhyyttä ja muuta, niin pohjimmiltaan kyse on resursseista ja turvallisuudesta – perusasioista, jotka linkittyvät luontoon. Unelmien tulevaisuudessa luonnolla nähtäisiin myös itseisarvoa. Ei suojeltaisi sitä vain sen rahallisen arvon takia. Vaikka toki kestävyyssiirtymä on järkevää tehdä taloudellisistakin syistä.
E: Nyt velan ottamisesta investointeja varten puhutaan jonain maailmanloppuna. Mutta jos kestävyyssiirtymää ei tehdä, tulee luonnonkatastrofeja, pakolaiskriisejä, resursseista käytäviä sotia… Silloin se valtio vasta velkaantuukin. Ja miten paljon vähemmän sotepalveluihin menisi rahaa, jos punaisen lihan kulutuksesta johtuvia sydän- ja verisuonitauteja saataisiin vähennettyä. Kestävyyssiirtymä kannattaa taloudellisesti! Samalla ihmisoikeusasiat ja hyvinvointi paranisivat.
I: Mietin ihmisten välttämättömimpiä perustarpeita… Nykyään ajatellaan, että lääketiede on melkein elämän edellytys. Mutta hyvin muutkin eliöt näyttävät elävän ilman lääkkeitä.
H: Mulle utopia ei silti ole sama asia kuin luonnon armoilla eläminen. Enemmänkin se olisi utopiaa, että olisi tasapuolinen terveydenhuolto kaikille. Se tasaa ihmisten mahdollisuuksia hyvinvointiin.
Kaikkea kohtuudella
E: Utopiayhteiskunnassa kaikille riittäisi kaikkea. Siellä saisi oletusarvona joka paikasta kasviperäistä ruokaa. Porskutettaisiin menemään sähköllä ja vetyteknologialla, fossiilisia polttoaineita ei käytettäisi. Jos me kehitettäisiin ratkaisevia teknologioita ja käytettäisiin resursseja järkevästi, niin meidän ei tarvitsisi taantua.
H: Ehdottomasti. Mun utopiassa ei tarvitsisi luopua lentämisestä ja uusien kulttuurien näkemisestä, koska lentäminen ei kuormittaisi luontoa. Kaikilla olisi mahdollisuus matkustaa kohtuudella. Silti ei tarvitsisi lennellä koko ajan, koska ihmiset saisivat iloa myös ruohonjuuritason asioista. Eli vaikka ei tarvitsisi taantua, niin otettaisiin kuitenkin oppia menneisyyden maanläheisemmistä arvoista.
E: Tällä hetkellä ei oikein voi matkustaa kestävästi ilman suurta vaivannäköä. Se on ahdistavaa. Utopiassa ihmiset ympäri maailman olisivat yhteydessä toisiinsa ja voisivat tehdä vapaa-ajan matkoja ilman huolta siitä, että tulevat sukupolvet eivät pysty niitä tekemään.
I: Ylipäätään utopiassa ihmiset eivät koko ajan haluaisi jotain lisää.
E: Tai kaikkea koko ajan! Tarvitseeko meidän Suomessa viljellä tomaatteja kesät talvet? Mua kiehtoo ajatus satokauden mukaan elämisestä. Ennenkin on talvisin syöty kellariin säilöttyjä juureksia ja kesäisin saatu eri asioita.
H: Kaiken lisää haluamisesta tulee nyky-yhteiskunnassa ongelma, kun se kohdistuu materiaan tai valtaan tai rahaan. Joku ehkä ajattelee utopiaa puhtaana yltäkylläisyytenä. Mun mielestä ihmisellä on hyvä olla, kun kaikkea on kohtuudella.
I: Utopiayhteiskunnassa ihmisten halut voisivat kohdistua itsensä kehittämiseen.
E: Kyllä! Hupia ja nautintoa saataisiin materian sijaan kulttuurista, taiteesta ja itsensä etsimisestä. Ihmiset eivät menisi pikamuotiliikkeisiin ostelemaan vaatteita, vaan harrastaisivat vaikka musiikkia, sketsejä ja kirjallisuutta.
H: Kaikilla olisi aikaa nauttia elämästä ja oppia siitä, mikä itseä kiinnostaa – olisi tilaa toteuttaa itseään mielekkäillä tavoilla. Jos me korjattaisiin meidän luontosuhdetta, niin me voitaisiin saada nautintoa myös luonnosta itseisarvoisesti. Se voisi tuottaa ihan uudenlaista onnellisuutta.
E: Joo, utopiassa luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot eivät olisi kuihtuneet ja palaneet. Ne olisivat säilyneet paikkoina, joihin on kiva mennä.
H: Eikä vain Suomessa, vaan globaalisti kaikilla olisi mahdollisuus nauttia luonnosta. Ja vapaus olla mitä haluaa ilman, että se on pois muiden tai luonnon hyvinvoinnista. Se on kaunis ajatus. Utopiassa kunnioitettaisiin toisia, eikä yritettäisi tuputtaa kaikille yhtä ratkaisua. Jotkut tykkää esimerkiksi asua kaupungeissa, jotkut omillaan, jotkut pienemmissä yhteisöissä.
I: Ylipäätään yhteiskunnan ei välttämättä tarvitse olla yksi iso asia. Se voi olla myös monta pienempää yhteisöä, kuten ennen on ollut.
Burnout-kulttuurista toisten auttamiseen
E: Lähtisin avartamaan ajattelua nyky-yhteiskunnan yksilökeskeisyydestä. Utopiassa ei tarvitsisi suorittaa tai pyrkiä parempaan asemaan polkemalla muita ihmisiä.
I: Kaikilla olisi mahdollisuus auttaa toisia ja saada apua. Nykyään oletetaan, että kaikkeen pystytään itse. Ei ennen ole eletty niin yksilöpainotteisesti kuin nykyään.
E: Joo, meidän pitää päästää irti pyrkimyksestä olla jotenkin kaikkipystyviä. Ei kenenkään pitäisi tuntea huonommuutta siitä, että pyytää apua.
H: Niinpä. Nyt yhteiskunta ruokkii vastakkainasettelua ja kilpailua ihmisten välillä. Se uuvuttaa.
E: Maailma on kuin ylikuumentunut kone, joka on hajoamassa liitoksistaan. Lukiolaisiakin tungetaan kiireesti hirveän putken läpi, ja sitten pitää vielä kantaa taakkaa näiden meidän harteille kasautuneiden kriisien takia, koska vanhemmat sukupolvet on lykänneet niitä. Mun utopiassa ihmiset eivät olisi 16-vuotiaana ylikuormittuneita ja burnoutin partaalla.
I: Nykyään yritykset ja valtio pyrkii siihen, että kaikki tuottaa mahdollisimman hyvin ja on tehokasta. Siitä aatteesta olisi luovuttu. Ennen ammatit perustuivat siihen, mitä tarvitaan. Isät opettivat pojilleen oman ammattinsa. Ehkä se ei ole ihan sitä, mitä itse haluaisin – mutta kuitenkin työt määräytyisivät sen perusteella, mitä ihmiset itse tykkäävät tehdä ja mitä yhteisö tarvitsee.
E: Ja kaikki saisivat työstään järkevän palkan. Nyt riittämätön palkka tai epäinhimilliset työolot saattavat estää ihmisiä jäämästä esimerkiksi hoiva-alalle, vaikka monet varmasti muuten saisivat sen työn tekemisestä paljon.
I: Nyt työtä tehdään rahan saamiseksi, mutta ehkä utopiassa työnteon motivaatio olisi oman osan tekeminen ja muiden auttaminen. Rahaa ei välttämättä edes tarvittaisi. Sehän on vain vaihtokaupan välikäsi. Itse koen, että asiat hoituisivat yhteiskunnassa ilmankin sitä.
H: Itsekin voin kuvitella utopian, joka perustuu vaihtotalouteen. Mun utopia ei kuitenkaan edellytä sitä; myös talouden donitsimalli voisi toimia. Tärkeintä on, että talous ei ole vain tuottavuuden ohjaamaa. Hyvinvointi olisi järjestelmän ultimaattinen tavoite, eikä sitä mitattaisi rahalla. Ja tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille! Nyt talous on niin kuin viestijuoksu, jossa 99,99 prosenttia juoksijoista jää taakse pölyihin.
E: Joo, meillä ei olisi tätä maailman rikkainta prosenttia tai promillea. Varallisuuserot ei saa olla sellaisia kuin nykyään: ei niin että osa joutuu pohjalle ja osa luovii ökyrikkaiksi. Lisäksi ainakin siirtymävaiheessa verotus ja kannustimet pitäisi suunnitella luonnon kestävyyden ja hyvinvoinnin mukaan, jotta yritykset ja ihmiset eivät keskittyisi vain siihen, mikä tuottaa tässä hetkessä eniten. Nyt talouskasvua tehdään ihmisoikeuksien ja ympäristön kustannuksella.
H: Ja entä jos kestävyyssiirtymän jälkeen talouden ei tarvitsisikaan enää kasvaa?
Hanna, Eveliina ja Ingrid kokoontuivat haaveilemaan paremmasta maailmasta.
Yhdessä eteenpäin
Eveliina: On surullista huomata, miten vaikea tällaista utopiaa on kuvitella… Silti uskon, että meillä on kaikki mahdollisuudet saavuttaa yhteiskunta, jossa asiat on paremmin kuin nyt. Monet osat utopiasta voi toteutua. Mietin, miten pitkään räyhäsin koulussa siitä, miksi liharuoka on ruokalinjastolla ensimmäisenä tarjolla. Nyt tilalle vaihdettiin kasvisruoka! Tai mietin sua, Ingrid, luontokasvattamassa lapsia; heillä herää ajatuksia, joista he kertoo kavereilleen. Pienistä muutoksista syntyy dominoefekti! Siksi vaikutan – sen lisäksi, että toiminta tuo mulle helpotusta.
Ingrid: Olisi kyllä outoa kuvitella itseni, joka ei yrittäisi vaikuttaa.
Hanna: Tuntuu, että täytyy yrittää – että ei ole muuta vaihtoehtoa, vaikka nuorilla onkin tosi rajalliset vaikuttamismahdollisuudet. Onneksi mun ympärillä on ihmisiä, jotka valaa toivoa siitä, että hyviäkin asioita tapahtuu. Uskon ihmiskunnan kykyyn tehdä asioita paremmin ja kulkea yhdessä eteenpäin. Siinä matkalla utopia on korvaamaton ajatusleikki.
Mikä ihmeen kestävyyssiirtymä? ja muut jutussa käytetyt termit:
Ekologinen kestävyyssiirtymä
Yhteiskunnan toiminta perustuu nykyisin fossiilisiin polttoaineisiin ja ylikulutukseen, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa. Ekologinen kestävyyssiirtymä tarkoittaa muutosta, jossa siirrytään planeetan rajoja kunnioittavaan ja luonnon kantokyvyn kannalta kestävään yhteiskuntaan.
Konflikti tilasta
Kun samaan maa-alueeseen tai muuhun tilaan kohdistuu ristiriitaisia tarpeita tai intressejä, voi syntyä konflikti tilasta. Konflikti voi ilmetä esimerkiksi poliittisena kamppailuna tai äärimmäisessä tapauksessa sotana.
Investointi
Investointi on rahallinen kulu, joka maksaa itsensä jollain tavalla takaisin. Investointi voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valtio laittaa rahaa ilmastonmuutoksen hillintään, minkä ansiosta tulevaisuudessa vältetään ilmaston lämpenemisen aiheuttamia rahallisia kustannuksia.
Talouden donitsimalli
Donitsitalous on talousmalli, joka pyrkii vastaamaan kaikkien ihmisten perustarpeisiin säilyttäen samalla luonnon elinvoimaisena.