MIELESTÄ ‧ KOLUMNI ‧ 07.06.23
"Koulupäivän aikana melkein unohtaa olevansa Espanjassa, mutta kun astuu ulos lukion pienistä porteista, on keskellä espanjalaista arkea. Nautin kahden kulttuurin sekoituksesta," kirjoittaa Aurinkorannikolla suomalaista lukiota käyvä Venny Marjamaa.
Uusi arkeni Espanjassa
Teksti: Venny Marjamaa
Valokuva: Jutta Jokinen
Istun kavereideni kanssa ulkona lukiomme pienillä puisilla pöydillä etelän lämpimän tuulen leikkiessä hiuksillamme.
Samalla kun mietimme Suomen demokratiaa ja hallitusta, kuulemme espanjaa kadulta. Käymme Espanjan Aurinkorannikon suomalaista lukiota Fuengirolassa. Toiset kavereistani ovat olleet Espanjassa yli kymmenen vuotta, itse asun ensimmäistä vuottani täällä.
Olen ollut lomalla Fuengirolassa isovanhempieni luona useasti, ja kävellyt lukuisia kertoja lukion ohi huomaamattani. Koskaan en osannut kuvitellakaan, että kävisin sitä itse vielä joskus.
Ulkona torvet tööttäävät, kuskit pysähtyvät juttelemaan kaverille keskellä tietä, espanjalaiset puhuvat kiihkeään tyyliinsä ja hakevat koulupukuisia lapsiaan koulusta.
Lukiorakennus on todella pieni, vain neljä luokkaa ja pieni eteinen, jossa sijaitsee lukiomme sydän, pieni kahvila. Jokaiselle asteelle on oma kotiluokka, jossa on tilaa noin kolmellekymmenelle oppilaalle. Ruokailu ja kuvataidetunnit pidetään peruskoulun tiloissa, joka sijaitsee noin viidenkymmenen metrin päässä lukiosta.
Rakastan käydä lukiota, juuri suomalaista lukiota, Espanjassa. Aurinkorannikon koulussa ja lukiossa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa, joten koulupäivien sisältö ei eroa mitenkään suuresti Suomesta.
Koulupäiväni koostuu pakollisista ja valinnaisista aineista, jotka ovat samat kuin Suomessa. Peruskoulussa espanja on pakollinen kieli ruotsin ja englannin rinnalla, mutta lukiossa se on vapaaehtoinen.
Koska lukio on niin pieni, on koulukohtaisia valinnaisia vähemmän kuin Suomen suurissa lukioissa. Koulukohtaisia ovat muun muassa kulttuuriretki Madridiin ja Espanjan kulttuurikurssi, jossa pitää vierailla erilaisissa paikoissa.
Liikuntatunneilla pelaamme muun muassa pesäpalloa, jalkapalloa, rantalentopalloa ja jos kentillä olisi tilaa, pelaisimme padelia. Lukiossa ei enää ole kotitaloutta, mutta peruskoulussa on.
Koulupäivän aikana melkein unohtaa olevansa Espanjassa, mutta kun astuu ulos lukion pienistä porteista, on keskellä espanjalaista arkea. Nautin kahden kulttuurin sekoituksesta.
Ulkona torvet tööttäävät, kuskit pysähtyvät juttelemaan kaverille keskellä tietä, espanjalaiset puhuvat kiihkeään tyyliinsä ja hakevat koulupukuisia lapsiaan koulusta. Ilmapiiri on paljon rennompi, eikä kiire ole koko ajan arjessa läsnä.
Kaiken sen keskellä korvaan kantautuu suomea, ja pian huomaa seisovansa Suomi-kaupan edessä ja katselemassa ylihintaisia herkkuja. Suomessa ei osaa arvostaa suuria irtokarkkivalikoimia, salmiakkia ja karjalanpiirakoita ennen kuin päätyy paikkaan, missä joutuu maksamaan maltaita saadakseen niitä.
.png)
Koulupäiväni loppuu usein neljältä, jonka jälkeen menen kotiin, teen läksyt ja syön. Läksyissä saattaa helposti mennä tunti tai kaksi.
Ruuan jälkeen lähden surffaamaan tai salille, jos minulla ei ole futistreenejä. Aloitin surffauksen, kun muutimme, joten olen surffannut melkein vuoden.
Surffista on tullut lempilajini ja rakastan sitä yli kaiken. Siinä tutustuu mereen aivan uudella tavalla ja menee sen säännöillä. Opin joka kerta uutta ja aina tulen yhtä punasilmäisenä pois pyörittyäni aalloissa kaksi tuntia.
Jatkoin Suomessa harrastamaani jalkapalloa, kun muutimme Espanjaan ja löysin itseni naisten joukkueesta. Joukkueeni on Fuengirolan ainoa naisten joukkue, joten siellä pelaavat kaiken ikäiset, yhdeksänvuotiaista nelikymppisiin naisiin.
Jalkapallotreenini ovat yhdeksästä puoli yhteentoista illalla, mikä on minun mielestäni vähän liian myöhään. Toisaalta Espanjan kuumuudessa on kiva treenata myöhään, sillä varsinkin kesäkuukaudet ovat tuskaa päivisin.
Treeneissä valmentajani ei puhu sanaakaan englantia, ja alussa lupauduinkin aina vahingossa peleihin, kun en ymmärtänyt kieltä. Nykyään pystyn kommunikoimaan alkeellisesti ja välttämään huudot valmentajalta skipatessani pelin, jonka olemassaolosta en tiennyt.
Viikonloppuisin olen kavereideni kanssa rannalla pelaamassa rantalentopalloa, ottamassa aurinkoa ja uimassa. Iltaisin vietämme aikaa yhdessä, juttelemme, kuuntelemme musiikkia ja nautimme elämästä.
Ensimmäinen lukiovuoteni on ollut todella ihana etelän auringon alla ja olen saanut upeita ystäviä ja kokemuksia. Olen oppinut arvostamaan elämää ihan uudella tavalla ja elämään hetkessä. Koko perheeni on viihtynyt niin hyvin, että päätimme jäädä vielä toiseksi vuodeksi, ehkä kolmanneksikin.
Venny Marjamaa käy lukion ensimmäistä luokkaa, ja tykkää urheilusta ja kavereiden kanssa olosta.