top of page
joanna pääkuva 1.jpg

Vastakkainasettelun
aika on nyt

MIELESTÄ  KOLUMNI ‧ 13.09.23

"En osaa nimetä kaikkia kertoja, jolloin keskustelut uutisista tai jostain päivänpolttavasta ovat johtaneet perheeni kanssa yhteentörmäykseen," kirjoittaa Joanna Lagerblom.

Teksti:  Joanna Lagerblom
Valokuva:  Jutta Jokinen

Jos minun pitäisi valita yksi nykyhetkeä parhaiten kuvaava sana, valitsisin polarisaation. 

 

Keskustelua yhteiskunnan jakautumisesta kuppikuntiin ei kykene välttämään mitenkään: se on liimautunut iltapäivälehtien kohuotsikoihin ruokakaupan kassalla ja marttakerhojen kuulumisten vaihtoon joogasalissa. Polarisaatio on löytänyt paikkansa myös oman perheeni keskuudesta ilmiönä, joka on lunastanut paikkansa kahvipöydässä.

 

Kiinnostuin yhteiskunnan toiminnasta teini-iässä. Syytän tästä vanhempiani, jotka ovat painottaneet lukeneisuuden merkitystä ja kirjallisuuden kuluttamista suurin piirtein siitä lähtien, kun opin pyöräilemään ilman apupyöriä. Äitini maanitteli minua aloittamaan uutisten seurannan varhain yläasteella ja kyseli monesti lukemiseni perään.

 

En osaa nimetä kaikkia kertoja, jolloin keskustelut uutisista tai jostain päivänpolttavasta ovat johtaneet perheeni kanssa yhteentörmäykseen.

 

Olemme poliittisilta vakaumuksiltamme vastakohtia, ja se on aiheuttanut meissä kaikissa syvää närkästystä, joka on kehittynyt krooniseksi vatsahaavaksi.

 

Talous- ja sosiaalipoliittiset kysymykset sekä näkemykset omistamisesta ja mahdollisuuksien tasavertaisuudesta ottavat kupoliin enemmän kuin loppunut vessapaperi. Olen sivaltanut ja suoltanut, saanut takaisin samalla mitalla ja lähtenyt ovet paukkuen.

Untitled_Artwork 2_edited.jpg

On käsittämättömän kipeää ja yksinäistä yrittää ymmärtää, miten läheinen ihminen voi olla itselle perustavanlaatuisista arvoista eri mieltä. 

Pahimmillaan se saa kyseenalaistamaan toisen persoonan ja horjuttaa ankarasti sitä lämmintä illuusiota, joka on vuosien saatossa rakentunut.

 

Kontekstista riippuen se voi nakertaa luottamusta, vieraannuttaa ja muuttaa sosiaaliset kanssakäymiset kärsimysnäytelmäksi. Yhdysvalloissa perheet erkaantuvat kulttuurisotien kakofoniassa jatkuvalla syötöllä ja Iso-Britanniassa Brexit-äänestykseen liittyvät ristiriidat ovat erottaneet läheisiä kenties pysyvästi toisistaan.

 

Onneksi erot omassa lähipiirissäni ovat tähän verrattuna kohtuullisella tasolla. Ajatustenvaihdon kautta olen oppinut puntaroimaan eri näkökulmia sekä kyseenalaistamaan omia päähänpinttymiäni. Arvokkaita hetkiä ovat olleet jaetut kokemukset, joiden kautta olen ymmärtänyt paremmin omia kipukohtiani ja juuriani.

Untitled_Artwork 3.png

Tunnistan oman huijarisyndroomani luokkahypyn keskellä ja näen ylisukupolvisten jatkumoiden summan ja itseni selkeämmin. Taloudellinen tasapaino ja luokka-asema ovat vaihdelleet elämässäni useasti, enkä pitkään uskaltanut tuoda mielipiteitäni päivänvaloon häpeän ja kuulumattomuuden kokemusten vuoksi.

 

Nykyään en etsi mielipiteilleni samanmielisyyttä tai validaatiota, vaan myönnän olevani toista mieltä unohtamatta toisen osapuolen kunnioittamista.

 

Erimielisyyksistä huolimatta rakkaus välillämme pysyy, mutta ymmärrän hyvin niitäkin ihmisiä, jotka valitsevat rakastaa läheisiään poliittisten kiistojen vuoksi etäältä. Sama päätös olisi itsellänikin vääjäämättömästi edessä identiteettiin tai ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten kohdalla.

Kaikesta ei voi löytää yhteistä rajapintaa – eikä tarvitsekaan. Sopusointuisen lopputuloksen sijaan fokuksen polarisaation ehkäisemisessä tulisi olla keskusteluyhteyden säilyttämisessä ja yrityksissä puhkaista omaa kuplaa.

 

Itselleni se tarkottaa hidasta laskemista kymmeneen, tutustumista erilaisiin ihmisiin omat ennakkoluulot tiedostaen sekä sukulaissedän kantaaottavien Facebook-postausten lukemista siitäkin huolimatta, että kahvit saattavat purskahtaa nyppiintyessä nenästä.

 

Kompleksisia yhteiskunnallisia ongelmia ei ratkaista yksin, mutta avoin uteliaisuus, oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen ja kuuntelu kuulemisen sijaan tasoittavat tietä erimielisyyksien sietämiseen.

Joanna Lagerblom on helsinkiläinen kirjoittaja ja taideahmatti, joka laittaa aamukahvinsa jäähtymään jääkaappiin ja haaveilee utopioista. 

bottom of page